Luonto ympärillämme

On tutkittu, että luonnossa liikkuminen rauhoittaa ja tervehdyttää ihmistä henkisesti eikä se fyysisestikään ole huono asia. Luonto on kuulunut suomalaisuuteen jo ammoisista ajoista. Valitettavasti nykypäivänä ihmiset, varsinkin lapset, ovat vieraantuneet luonnosta ja kulkevat luonnossa vähemmän kuin ennen. Maaseudut autioituvat, kun ihmiset muuttavat kaupunkiin palveluiden ja töiden perässä. Ihminen on kuitenkin osa luontoa ja hektinen kaupunkiympäristö voi aiheuttaa ahdistusta. Ennen vanhaan ihmiset osasivat erilaisia luonnossa selviytymisen taitoja, nykyään ei juurikaan. Lapset eivät osaa enää kulkea luonnossa ja he vierastavat metsää. He eivät tunne kasvi- ja eläinlajeja eivätkä eläinten jälkiä äänistä puhumattakaan. Jopa tavalliset maaseudun kotieläimet voivat olla vieraita eikä maaseudun roolia ruoantuotannossa tunneta. Lapset saattavat luulla, että maito tehdään tehtaassa eivätkä he tiedä, mikä kananmuna on. Kun lapsi saa mahdollisuuden kulkea metsässä, se avaa hänen mielikuvitustaan eikä hän tarvitse leikkeihinsä tehtaassa valmistettuja leluja, koska hän löytää leikkimiseen tarvittavia välineitä ympäriltään luonnosta. Näin kävi meilläkin, kun johdatin lapsemme leikkimään pihallamme olevaan pieneen metsikköön. Sen jälkeen metsikkö on ollut lapselle tärkeä paikka, jossa käydään päivittäin kävelemässä ja leikkimässä.

Kurki lennossa

Luonnon roskaaminen on ihan älytöntä puuhaa. Onneksi ihmiset osaavat jo nykyään kierrättää tavaroita. Tyhjistä pulloista maksettavat pantit ovat vähentäneet luontoon jäävien pullojen määrää. Kuitenkin, viime vuonna esimerkiksi Kalajoen Hiekkasärkiltä kerättiin juhannusjuhlien jälkeen satojen eurojen edestä juhlakansan jälkeensä jättämiä tyhjiä pulloja. Näky juhannusjuhlien ja festareiden jälkeen on muutenkin surkea. Roskia kerätään jätesäkeittäin, koska juhlijat eivät itse viitsi niitä kerätä tai kykene keräämään. Kaatopaikkojen keskittäminen aiheuttaa sen, että roskaaminen on taas lisääntymään päin, kun ihmiset eivät viitsi lähteä jopa sadan kilometrin päähän viemään roskia. Huonekaluja hylätään luontoon, roskapusseja heitellään ojiin ja puutarhajätteet kipataan surutta mihin tahansa. Puutarhajätteet toki maatuvat jossain vaiheessa, mutta ne olisi parasta hyödyntää omassa kompostissa. Huonekalujakin voi tietyin ehdoin kierrättää tai entisöidä. Toisen roska voi olla toiselle aarre.

Merimaisema

Kaverikoirien lisääntynyt käyttö on yksi esimerkki luonnon parantavasta voimasta. Kaverikoirien avulla luontoa ja eläimiä tuodaan heidän ulottuvilleen, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta päästä kosketuksiin luontokappaleiden kanssa. Kaverikoiran tapaaminen voi olla vanhukselle päivän kohokohta ja odotettu tapahtuma. Lapset oppivat eläinten välityksellä käsittelemään niitä, osoittamaan tunteitaan sekä ottamaan huomioon luonnon ja toisensa. Varmasti monet lemmikkien omistajatkin ovat huomanneet kuinka lemmikin rapsuttelu laukaisee stressiä ja vie ajatukset pois ikävistä asioista. Jotkut eivät saisi itseään edes liikkeelle ilman lemmikin apua. Ulkoilut lemmikin kanssa suuntautuvat monesti luontoon tai luonnon äärelle niillä, joilla tämä mahdollisuus on. Lemmikkikin lataa akkujaan luonnossa liikkuessaan ja usein lemmikin luontaiset vaistot pääsevätkin valloilleen luonnossa liikkuessaan.

Koiran kanssa lenkillä

Luonto antaa meille periaatteessa kaiken, mitä tarvitsemme. Vuosikymmeniä sitten suomalaiset elivät pitkälti omavaraistaloudessa. Ruoka kasvatettiin itse ja tavaroita tehtiin itse. Turhia tavaroita ei kertynyt nurkkiin. Kaikilla oli töitä ja ihmisillä oli tukiverkosto ympärillään. Yksinäisyyttä ei ollut niin paljon kuin nykyään ja naapuriin saattoi poiketa kylään milloin vain. Ihmiset pitivät toisistaan huolta. Nyky-yhteiskunta on johtanut siihen, että luonto saastuu ja tuhoutuu, ihmiset voivat huonosti, keskittäminen ja teollistuminen syövät työpaikkoja, omaisuus ja raha ovat yliarvostettuja, kaikenlaiset ongelmat ovat lisääntyneet. Luonnonvarat pistetään surutta rahoiksi. Jos meno jatkuu samanlaisena, niin jossain vaiheessa luonnovarat loppuvat ja luonto saastuu pahemman kerran. Onko se meidän perintömme jälkipolville?


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!