Puutarhapäivitys

Tajusin tuossa eräänä päivänä, että en ole tälle kesälle kirjoitellut puutarhastamme mitään. Asia lienee syytä korjata pika pikaa.

Kasvihuone on käytössämme tänäkin kesänä ja siellä kasvaa jälleen tomaattia ja kurkkua.

Tällä hetkellä meillä on kasvamassa seitsemän kuvan kaltaista kurkun alkua ja runsaasti pienempiä kurkun alkuja. Jostakin syystä tomaatteja ei ole syntynyt yhtä ainoatakaan monista kukista huolimatta. Sen sijaan muurahaiset ovat mieltyneet tomaatintaimiin ja hoitavat muniaan mieluusti juurakossa. Sieltäpä ne sitten nousevat pintaan ja valuvat pois aina kastelun yhteydessä. Seuraavana päivänä sama uudelleen, kunnes ripottelin samettikukan terälehtiä kasvihuoneen lattialle. Eipä ole muurahaisia enää tomaateissa näkynyt.

Molemmissa omenapuissamme on runsaasti omenanalkuja. Kukat pysyivät hyvin tänä vuonna puissa eikä tuuli tai sade pudottanut niitä.

Kukkia meillä ei hirveästi ole tällä hetkellä kukkapenkeissä kukassa, mutta miehen tädiltään lahjaksi saama Diabolo kukkii komeasti.

Muitakin kukkivia pensaita löytyy, kuten oma suosikkini juhannusruusu, jossa ilokseni oli tänä kesänä ennätysmäärä kukkia. Sen täytyy olla merkki siitä, että pensas on vihdoin juurtunut hyvin ja viihtyy paikallaan. Valitettavasti kukat eivät kestäneet pitkään.

Myös tuoksuvattu on hienosti kukassa. Se ei kylläkään ole hirveän edustavassa paikassa, mutta kuitenkin sellaisessa paikassa, jossa se saa kasvaa rauhassa eikä ole vaarassa joutua ruohonleikkurin alle.

Joitain yllätyksiäkin pihalta löytyy. Itse asiassa jälkikasvu löytää ne ja tulee sitten kertomaan. Meillä on jo muutamana kesänä kasvanut erivärisiä orvokkeja hietikolla, nurmikolla ja nyt myös kivikossa. Niin paljon näistä pidän, että kävin ripottelemassa kivikkoon lisää orvokin siemeniä. Nähtäväksi jää nouseeko kivikkoon ensi kesänä enemmän monivärisiä orvokkeja.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kiveä, sammalta ja satokauden herkkuja

Alkutalven metsäinen maisema, kivet, sammalet ja lumilampareet tulivat mieleeni neuloessani näitä villasukkia. Sukat syntyivät Novitan Aaposta, 7 veljeksestä ja 7 veljestä Polkasta ja ovat kokoa 44.

Nämä loppukesän vesisateet ovat viilentäneet kuluneen viikon aikana ilmoja niin paljon, että olen jo pari yötä nukkunut villasukat jalassa. Tänään lämmitimme suosiolla takkaakin välttääksemme lämpöpattereiden päälle kytkemisen. Viime vuonna laitoimme lämpöpatterit päälle vasta lokakuussa.

Kohta viitsii taas neuloa villasukkiakin, kun syksy koittaa, jos joku ei ole niitä kesällä kehdannut neuloa tai on muuten pitänyt villasukkataukoa. Monet ovat neuloneet niitä kyllä pitkin kesääkin. Blogit ja Facebookin villasukkaryhmät ovat täynnä uusia ihastuttavia malleja, joita pitää päästä testaamaan ehkä piankin.

Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että kesähelteet on tältä erää menetetty, mutta satokausi antaa vielä kesäisiä makujaan. Jotkut ehkä sattuvat muistamaan kasvihuoneprojektimme, joka vihdoin valmistui tänä keväänä. Olemme kasvattaneet kasvihuoneessamme kesäkurpitsoja, tomaatteja ja kurkkuja. Maissi ja vesimeloni ovat myös olleet kokeilussa, mutta ehkä kesä on ollut niille liian kylmä, koska mitään merkittävää ei niiden osalta ole tapahtunut. Meloni on kyllä kukkinut koko kesän ja kauniit sen keltaiset ja herkät kukkaset ovat olleetkin. Kesäkurpitsat ovat jääneet pieniksi ja karvapintaisiksi, joten ovat jääneet oman ennakkoluulon takia poimimatta. Ehkä ne olisivat ihan syötäviä olleetkin.

Tomaatit ovat vasta viime viikkoina alkaneet kypsyä, vaikka jonkin aikaa luulin, että niistä ei tule mitään. Niinpä ne vaan olivatkin salaa tehneet hedelmiään ja kesti hetken ennen kuin silmät löysivät raakileet vihreiden varsien lomasta. Olemme päässeet jo maistamaan kypsiä tomaatteja ja olleet tyytyväisiä niiden makuun.

Kurkutkin ovat tehneet hedelmää kiitettävästi. Ensimmäinen kurkkukin kasvoi salaa suurten lehtien alla käsivarren paksuiseksi jötikäksi ennen kuin huomasin sen. Yllätys oli, että kurkun pinnassa oli pieniä piikkejä ainakin meidän kasvattamassamme lajikkeessa. Ehkä kaikissa ei ole. Ekakertalaisena ongelmana oli aluksi oikean kypsyysasteen määritteleminen, mutta sekin ratkesi kurkun väriä seuraamalla ja kokeilemalla. Kurkutkin ovat olleet hyviä.

Ensi kesänä ajattelimme panostaa enimmäkseen tomaatteihin ja kurkkuihin. Varmaan kokeilemme pienimuotoisesti jotain muutakin. Opettavaista tämä on ollut koko perheelle, jälkikasvulle varsinkin, ja tuonut paljon iloa, myös onnistumisen iloa, itse kasvatetusta puhtaasta ruoasta.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Puutarhan satoa

Olen viime aikoina kokenut suurta iloa puutarhastamme kerätessäni sieltä satoa.

Omenasato on ollut tänä kesänä runsas ja siitä on tehty monenlaisia herkkuja, joista olen täällä blogissanikin maininnut. Eilen sain viimein tehtyä omenoistani myös hilloa. Käytin hillon valmistuksessa myös luumua. Hillosta tuli ruskeaa luumun takia, mutta siinä on kuitenkin enemmän omenaa, joten hillo maistuu omenaiselle, jossa on häivähdys luumua. Mielestäni erittäin onnistunut pieni koe-erä, jota on nautittu tänään aamupuuron kanssa.

Tässä taannoin parjasin eräässä postauksessa kasvimaatani, jossa näytti kasvavan vain rikkaruohoja. Pettymys vaihtui kuitenkin pian postauksen jälkeen iloksi, kun huomasin kasvimaalla kasvavan lehtikaalta.

Lehtikaali on minulle uusi tuttavuus, mutta todennäköisesti kasvatan sitä tulevinakin kesinä onnistuneen ensikokeilun innoittamana. Uskon kasvimaani puhjenneen kukoistukseensa loppukesän vesisateiden ansiosta. Näyttäisi siis siltä, että kasvimaani todella kärsi veden puuteesta, kuten epäilinkin.

Tänään löysin kasvimaaltamme yllätyksekseni upeita karhunvattuja. Olin jo heittänyt toivoni karhunvattupensaamme kanssa ja uhonnut hankkiutuvani siitä eroon. Tämän päivän saaliin perusteella muutin mieleni ja aion jopa lisätä pensaita maasta työntyvistä karhunvatun versoista.

Marjat söimme tuoreeltaan suihimme, mutta muusta saaliista paistoin voissa lisuketta ruoan seuraksi. Pannulla on keitettyä porkkanaa, lehtikaalta ja aurajuustoa.

Jälkiruokapannarin kanssa maistui itse tehty omena-luumuhillo.



Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kasvimaalla

Kävin jokin aika sitten kasvimaalla pienen tauon jälkeen tarkoituksenani tarkistaa, miten siementen kasvu on lähtenyt käyntiin. Olin lentää peffalleni, kun näin mihin kuntoon kasvimaani oli päässyt. Rikkaruohot olivat vallanneet koko kasvimaan ja sen ympäristön. Onneksi sain nypittyä niitä kohtuullisen helposti. Eivät olleet juurtuneet vielä kovin syvään. Mutta silti, kamala homma ja minä kun vannoin, ettei tänä kesänä tulisi käymään näin. Rikkaruohot ovat sitten salakavalia.

Ehkä tässä nyt pitäisi sitten vitsikkäästi ajatella, että syötävät rikkaruohot ovat ainakin hyvällä alulla. Ellen saa kasvimaastani muuta irti niin ainakin niitä. Ehkä minun ei kannatakaan ihan kaikkia rikkaruohoja nyhtää irti. Huomasin myös, että jokin ötökkä oli pistellyt kasvikseni parempiin suihin. Ilmeisesti niistä oli ollut sille enemmän hyötyä kuin minulle. Lisäksi en muista, mitä mihinkin kylvin. Porkkanat, sipulit ja herneet toki tunnistan ja erotan penkeistä, mutta kuvassa näkyvät isolehtiset hyvin kasvaneet kasvit ovat arvoitus. Juuristossa ei näy syötävää, mutta en menisi kyllä noita lehtiäkään syömään, vaikka ne jollekin ötökälle ovat kelvanneetkin. Lisäksi kasvi on puhjennut kukkaan ja työntää pieniä valkoisia kukkia pitkissä varsissa.

Vettäkin kasvimaani olisi jossain vaiheessa kaivannut, jolloin olisin varmaankin hyötynyt kylvöistäni enemmän. Salaatitkin kasvoivat ensin kituliaasti, mutta ryhdyttyäni päivittäin kastelemaan niitä, ne ovat innostuneet kasvamaan ja niistä saa jo satoa. Maissit kuivahtivat heti alkuunsa ja lakkasivat kasvamasta. Ensi kesänä kylvän maissini suoraan kasvimaalle ja pyrin paremmin huolehtimaan kastelusta. Kasvimaani kastelu ei aina ole niin motivoivaa puuhaa, kun maaperä tuntuu hylkivän vettä ja vesi lähtee vierimään maanpintaa pitkin ihan muualle kuin olisi tarkoitus.

Kaiholla muistelen ensimmäistä kesääni kasvimaaviljelijänä, kun jaksoin päivittäin kastella kasvimaatani ja kantaa sinne ämpäritolkulla vettä. Porkkanat olivat silloin valtavia, samoin keräkaalit, perunat ja sipulit. Toista kertaa en ole päässyt samaan saavutukseen vaan sato on jäänyt huomattavasti pienemmäksi niin koon kuin määrän suhteen.

Ehkä tässä vaiheessa kesää en enää voi pelastaa kasvimaatani eikä kannata tehdä uusia kylvöjä, mutta opikseni voin taas ottaa ja yrittää taas ensi kesänä enemmän. Paras oppihan saadaan usein kantapään kautta. Niin tässäkin tapauksessa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Mitä tänään syötäisi? 2

Huhtikuun lopulla postaamassani Mitä tänään syötäisi? -jutussa haastoin itseni pienentämään ruokalaskuamme ja tekemään monipuolisempia ruokia. Lupasin testata asiaa kuukauden ja kertoa teille, miten kävi. Nyt on toukokuu jo lopuillaan ja on aika paljastaa testin tulokset.

Kävin kaupassa useammin kuin yleensä ja ostin ruokaa vain pariksi päiväksi kerrallaan. Löysin internetistä mahtavia ruokareseptisivuja, joissa oli ohjeita ihan tavallisiin helppotekoisiin kotiruokiin. Valitsin tarkoituksella reseptejä ruokiin, joita meillä ei aikaisemmin oltu syöty ja joihin sisältyi kasviksia. Uusien ruokien valmistaminen onnistui yli odotusten ja oli jopa innostavaa. Koko perhe söi valmistamiani ruokia. Lapsikin söi enemmän kuin maistiaisten verran, vaikka ruoassa oli kasviksia. Ruokaa ei jäänyt juurikaan haaskioon, ainakin huomattavasti vähemmän kuin ennen testiä. Huomasin, että kasviksista saa yllättävän halvalla ruokaa. Minulla oli ollut sellainen käsitys, että ruoan valmistaminen kasviksista olisi paljon kalliimpaa kuin se olikaan. Puuropäiviä meillä ei pidetty ollenkaan. Aamupalaksi söimme tietenkin puuroa, kuten ennenkin. Uusia ruokalistallemme päässeitä ruokia olivat kaali-kasvispata, punajuurimureke, broilerigratiini, kanapasta, nakkistroganof, kinkku-sienikastike ja tonnikalapihvit. Valmistin myös arkiruoaksi pitsaa, jota harvemmin olen jaksanut tehdä, ja mieheni grillasi aurajuusto-tomaatti-pekoni-herkkusieniä. Emme käyneet kertaakaan ulkona syömässä ja haimme pikaruokaa kotiin vain kerran.

Sain siis monipuolistettua ruokalistaamme ja aion jatkaa samalla linjalla, koska toukokuussa syömämme ruoka on ollut huomattavasti ravitsevampaa ja terveellisempää kuin mitä olemme aikaisemmin syöneet. Sain myös paljon positiivista palautetta ruoastamme, mikä oli kannustavaa ja ilahduttavaa. Kaiken lisäksi ruokamme on ollut niin paljon terveellisempää, että olen jopa onnistunut laihtumaan muutaman kilon toukokuun aikana.

Mutta oliko tämä kaikki sitten halvempaa kuin normaalisti? Minulla ei varsinaisesti ole tietoa siitä, paljonko kauppakuluistamme on aikaisemmin ollut varsinaista ruokaa ja kuinka paljon muita tuotteita, joten joudun arvioimaan tilannetta. Toukokuun kauppakuitit olen säästänyt, joten toukokuun kulujakaumasta minulla on tarkka tieto. Sen perusteella arvioisin, että olen reilusti alittanut edellisten kuukausien ruokalaskut. Ja kyllä, meidänkin perheessä päästiin alle 400 euron ruokakuluihin kuukaudessa. Siihen en tähdännyt enkä uskonut sen toteutuvan, mutta niin vain kävi.

Julkaisen tuloksen jo nyt tiedostaen, että tänään on toukokuun viimeinen päivä. Ruokakuluja ei kuitenkaan tule tänään kertymään.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kylvöpuuhissa

Sain vihdoin ja viimein kylvettyä kukkien ja vihannesten siemenet esikasvatuspurkkeihin. Myönnän, olen hieman myöhässä asian suhteen, mutta aika vain kuluu niin kamalan nopeasti. Laitoimme lapsen kanssa kasvamaan tomaattia, kurkkua, lehtikaalta, kukkakaalta ja maissia sekä omista siemenistä orvokkeja ja samettikukkaa. Kukkia kylvän mahdollisesti vielä lähipäivinä lisääkin. Kylvämistäni lajikkeista minulle entuudestaan kokeilemattomia ovat maissi, lehtikaali ja kukkakaali. Perunaahan en aikonut laittaa tänä vuonna, kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin.

Olen vuosi vuodelta alkanut enenevässä määrin arvostaa itse kasvatettua ja puhdasta ruokaa. Haaveenani on osittainen omavaraistalous. Kesällä itse kasvatettua ruokaa onkin helppo hakea suoraan kasvimaalta tarpeen mukaan, mutta kellarin puutteen vuoksi osan sadosta joutuu talveksi pakastamaan tai säilömään muulla tavalla, jos satoa ylipäätään jää kesän yli.

Käytän esikasvatuspurkkeina tyhjiä maitopurkkeja ja jäätelörasioita. Niistä ei kosteus tule läpi. Olen kuitenkin suojannut joidenkin purkkien alustat sanomalehdellä ja tarjottimella. Joskus kastellessa kun saattaa lorahtaa vettä purkin ulkopuolellekin.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut tapana kerätä siemenet kasvattamistani kukista ja käyttää ne seuraavan vuoden kylvöksissä hyödykseni. Olen varmaankin säästänyt pitkän pennin, kun en ole ostanut kesäkukkiani valmiiksi kasvatettuina. Samalla olen ilokseni saanut seurata kasvien sukupolvien kirjoa, sillä siemenistä kasvattamani kukat eivät välttämättä ole seuraavana vuonna saman värisiä kuin edellisenä vuonna. Keräämäni siemenet olen säilyttänyt talven yli paperipussissa ja kuivassa huoneenlämpöisessä paikassa. Joidenkin lajikkeiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, kuten omenan siemenet. Kylmäkäsittely onnistuu hyvin jääkaapissakin, jos perheenjäsenille ei ole ihan ylivoimaista sietää muutaman viikon ajan hiekkapurkkeja ruokien seassa.

Olen iloinen siitä, että kaupunkilaisetkin ovat viime vuosina innostuneet kasvattamaan ruokaansa parvekkeillaan ja kaupunkien vuokrapalstoilla. Jostain luin, että ainakin joissain ulkomaisissa kaupungeissa puutarhoja ja kasvimaita on perustettu jopa kerrostalojen katoille. En tiedä mahtaako Suomessa olla vastaavia, mutta mielestäni Suomessakin voisi tuoda enemmän luontoa kaupunkeihin ja lisätä kaupunkilaisten mahdollisuutta puutarhaharrastukseen. Omalla esimerkillämme on mahdollista vaikuttaa lastemme tulevaisuuteen ja siihen, miten he arvostavat ja kohtelevat luontoa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!