Ajatuksia työstä

Tämänkertainen aiheeni on varsin ajankohtainen ja ollut paljon pinnalla viime aikoina. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja ajattelin kirjoitella tästä hieman omia ajatuksianikin.

Työsuhteeni päätyttyä olen usein yllättänyt itseni pohtimasta nykyajan työllisyystilannetta. En ole koskaan ollut vakituisessa työpaikassa. Työni ovat aina olleet määräaikaisia ja suhtaudun siihen luontevasti kantamatta asiasta sen suurempaa stressiä. Olen huolehtinut siitä, että asiani ovat kunnossa myös työttömyyden yllättäessä.

Toista oli parikymmentä vuotta sitten, kun etsin ensimmäisiä kertoja työtä itselleni. Läheiseni painottivat, että vakituinen työpaikka pitää olla ja työssä pitää käydä. Kotiin ei saanut jäädä laiskottelemaan vaan työtä piti etsiä aktiivisesti. Opin itsekin ajattelemaan, että työpaikan pitää olla vakituinen ja vielä aivan viime aikoina toivoin saavani vakituisen työpaikan.

Nyt olen muuttanut käsitystäni ja hyväksynyt sen tosiasian, että minulla ei välttämättä tule koskaan olemaan vakituista työpaikkaa. Niin se vaan on. Uskallan väittää, että nykyään yhä useampi ihminen on kanssani samassa tilanteessa. Monella muullakaan ei tule koskaan olemaan vakituista työpaikkaa. Osa työpaikoista on aina ollut kausiluonteisia, joten on aina ollut olemassa ihmisiä, joilla on määräaikainen työsuhde. Heillä työsesonki saattaa keskittyä kesään tai talveen. Muun ajan vuodesta he tekevät jotain muuta. Todennäköisesti he ovat työttömänä tai tekevät muita hanttihommia. On myös ihmisiä, joilla on monia erilaisia pätkä- ja osatöitä eivätkä he tunne olevansa työttömiä, vaikka heidät ehkä voisi sellaisiksi lukea. Avainasia on kuinka työttömyyteen tai työllisyyteen osaa suhtautua.

Toiset ottavat työttömyytensä hyvinkin raskaasti, koska työttömyys voi tuoda tullessaan pahoja taloudellisia tilanteita ja hyödyttömyyden tunteen. Olen henkilökohtaisesti kokenut molemmat tilanteet. Tosin taloudellinen tilanteeni ei ollut aivan katastrofaalinen, koska eihän minulla ole velkaakaan, mutta säästöjäni työttömyys söi kiihtyvällä vauhdilla ja se toi mukanaan henkisiä paineita ja ahdistusta. Ratkaisin viimein tilanteen vähentämällä kulujani radikaalisti. Irtisanoin lehtitilauksiani ja turhia vakuutuksiani, erosin yhdistyksistä ja nipistin muutenkin kulujani kaikista mahdollisista paikoista. Työttömyysjaksoni pidentyessä tunsin itseni viimein myös yhteiskunnalle hyödyttömäksi. Oikeastaan en osaa sanoa, kumpi tuntui pahemmalta, mutta yritän jatkossa välttää molempia tilanteita parhaalla mahdollisella tavalla. Aion järjestää itselleni virikkeitä ja pitää hyvinvoinnistani huolta myös ruokavalion avulla. Olen nyt myös henkisesti paremmin varautunut tilanteeseen. Kokemukseni mukaan oikea ratkaisu tilanteeseen ei missään nimessä ole paikalleen jumittuminen, sohvalla makaaminen ja herkkujen mättäminen.

Mistä sitten johtuu, että Suomessa on pula työntekijöistä, vaikka työttömiä on pilvin pimein. Osittain se johtuu siitä, että tiettyjen alojen arvostus on laskenut ja tällaisille aloille on vaikeaa löytää työntekijöitä. Yleensä nämä alat ovat huonosti palkattuja työn määrään nähden. Toinen syy työntekijäpulaan on se, että joillekin aloille koulutetaan liikaa porukkaa avoimiin työpaikkoihin nähden. Kolmas syy on tämänhetkinen yhteiskunnallinen tilanne, joka tekee yhä useammasta yrityksestä kannattamattomia, jolloin nopeaa tietä parempaan tulokseen yritetään saavuttaa irtisanomalla työntekijöitä. Se valitettavasti on lyhytaikainen pelastus. Neljäs syy voisi olla se, että työikäinen väestö ikääntyy eikä kelpaa enää työnantajille. Työnantajat etsivät yhä useammin työntekijää, joka on nuori ja jolla on viisikymppisen työkokemus. Aivan mahdoton yhtälö. Olen työelämässä törmännyt myös sellaiseen ilmiöön, että työnantaja on sokaistunut työnhakijan korkeasta koulutuksesta ja palkannut tämän koulutustasoon nähden aivan liian vaatimattomaan hommaan. Näitä tapauksia on varmasti nykyään entistä enemmän, koska työpaikoista on pulaa ja kilpailu on kovaa.

Mielestäni hallituksen tulisi löytää rakentavia ratkaisuja nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen eikä heikentää säästöpäätöksillään entisestään kansalaisten hyvinvointia. Rahavirtoja tulisi ohjata kotimaisiin kohteisiin eikä ulkomaille ja myös joidenkin kotimaisten kohteiden tukia ja palkkiota voisi tarkistaa. Keskittäminen ei tuo ratkaisuja vaan heikentää turvallisuutta ja hyvinvointia monella tasolla.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!