Loppukesä on minusta kiehtovaa ja ihanaa aikaa monestakin syystä. Yksi suuresti arvostamistani asioista on ehdottomasti sadonkorjuu. Tänä kesänä olemme saaneet omenapuistamme runsaasti omenoita, enemmän kuin koskaan ennen. Joskus aiemmin olen lahjoittanut suurimman osan omenasadostamme pois, mutta tänä vuonna aion yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon omassa keittiössämme. Sadosta varmasti riittää silti maistiaisia ja leipomuksia muillekin.
Puutarhassamme kasvaa kolme erilaista omenalajiketta, mutta koska olemme saaneet ne kaikki lahjaksi, ovat lajikkeiden nimet painuneet auttamattomasti unholaan. Yksi puista ei ole vielä kukkinut kertaakaan, mutta kahta muuta lajiketta olemme jo päässeet maistamaan ja hyödyntämään. Toinen lajike on vihreä ja makea, toinen punavihreä ja hieman hapahko.
Muutama vuosi sitten tein ensimmäistä kertaa omenoistamme hilloa. Siitä tuli ihan hyvää, mutta ei kovin makeaa. Keksin lisätä hilloon kanelia ja mieheni söi hilloa aina lettujen ja kermavaahdon kanssa. Mitään varsinaista ohjetta hilloon minulla ei ollut eikä tullut kirjattua tietoja muistiin. Tänäkin vuonna voisin kokeilla omenahillon valmistusta, mutta todennäköisesti teen siitä erilaista kuin viimeksi.
Yleensä teen omenoista perinteisesti omenapiirakkaa, kuten tänäänkin. Omenapiirakkani salainen ainesosa on kookoshiutaleet, joita sekoitan taikinaan. Tai ei se niin salainen ainesosa ole, koska löytänyt ohjeen leivontakirjasta, mutta on hauska seurata vieraiden ilmeitä ja ihmetystä, kun he eivät tiedä mikä piirakassa oikein maistuu.
Yksi herkuistamme on omenahyve, johon tulee muistaakseni ainakin voita, kaurahiutaleita ja omenoita. Omenahyveen kruunaa vaniljakastike, kuten monet muutkin omenaherkut. Joudun lähiaikoina varmasti perehtymään moniin uusiinkin resepteihin, jotta saan koko omenasatomme hyödynnettyä. Jos en enää muuta keksi, niin ainakin lopuista voi keittää mehua.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti