Kirjoituksia käsillä tekemisestä, kädentaidoista, luovuudesta, ruoan kasvattamisesta, ekologisuudesta, luonnosta, kotoilusta, hidastamisesta ja elämänmenosta.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Haravan varressa
Mieheni käänsi traktorilla kasvimaan pari viikkoa sitten. Lapiolla tähän samaan hommaan olisikin mennyt rutkasti enemmän aikaa. Nyt pääsin suoraan poistamaan juurakoita haravoimalla. Olin aikoinani kovasti traktorin hankintaa vastaan, mutta täytyy myöntää, että on siitä ollut kovasti hyötyä niin kesällä kuin talvellakin.
Pari päivää siinä menikin kasvimaata haravoidessa ja toivoin, että olisin tehnyt sen jo aikaisemmin. Nyt minulla oli seuranani kymmeniä iniseviä hyttysiä, joille varmasti olin tervetullut buffet-pöytä. Lapsikaan ei halunnut enää toisena haravointipäivänä olla seuranani, vaikka väittikin, että hyttyset ovat kivoja. Sinnillä kuitenkin haravoin kasvimaan ja poikkeuksellisesti vielä kitkin käsin osittain maan alta pilkottavat juuren palaset ennen kuin tein kasvimaalle penkit ja kylvin siemenet. Saa nähdä oliko siitä käsin kitkemisestä hyötyä vai pukkaako kasvimaa yhtä runsaasti rikkakasveja kuin edellisinäkin vuosina. Jossain vaiheessa kesää kyllästyn rikkaruohojen kitkemiseen ja annan niille periksi. Loppukesästä kasvimaa onkin sitten jotain aivan muuta kuin puutarhalehden sivuilta repäisty.
Kasvimaalle pääsivät kasvamaan herne, maissi, basilika, kukka- ja lehtikaali, porkkana ja rucolasalaatti. Tänä vuonna en laittanut perunaa ollenkaan kasvamaan, kuten jo aikaisemmassa postauksessani kerroin. Kasvimaalle sopisi vielä muutama penkki ja huomasinkin, että minulla jäi vielä sipulit istuttamatta. Kävin myös paikallisesta puutarhasta ostamassa pari parsaa ja istutin nekin kasvimaalle raparperien ja gojimarjapensaan väliin.
Näihin laatikoihin kylvin salaatteja. Kasvatuslaatikoissani on korkeat jalat, joten ne ovat oivalliset huonoselkäiselle. Niitä on ihana kitkeä, kun ei tarvitse kyykkiä kumarassa pää alaspäin. Kasvatuslaatikkoni pysyivätkin lähes rikkaruohottomina koko viime kesän, päinvastoin kuin kasvimaani.
Mansikkamaa jää nyt sitten kuitenkin tänä kesänä uusimatta. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ryhtyä niin isoon puuhaan. Täytyy yrittää pitää mansikkamaa rikkatuohottomana vähän paremmin kuin edellisenä kesänä niin saamme hyödynnettyä sadon paremmin. Mansikkamaa on jo täynnänsä valkoisia kukkia. Sadosta näyttää tulevan runsas, jos kaikki menee hyvin.
Omenoitakin näyttäisi kukkien perusteella tulevan runsaasti. Mehiläiset ovat pölyttäneet kukkia ahkerasti. Joskus aikaisempina vuosina kova tuuli tai sade on piiskannut omenankukat irti puista ja sato on jäänyt pieneksi, mutta tänä vuonna sitä ongelmaa ei ole ollut. Meillä on kaikkiaan kolme omenapuuta, joista kahteen on tullut jo muutamana vuonna omenoita. Toiseen tulee punaisia ja toiseen vihreitä omenoita. Kolmas puu on sen verran nuori ja keskenkasvuinen, ettei tee vielä kukkiakaan. Mielenkiintoista nähdä tuleeko siihen joskus omenoita.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
Tunnisteet:
ekologisuus,
kasvimaa,
kotoilu,
kylväminen,
Puutarha,
ruoankasvatus,
siemenet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti