Ruskea poncho samettilangasta

Viime päivinä on ollut ihana ulkoilusää. Aurinko on hellinyt, linnut laulavat jo keväisesti ja räystäät tiputtavat. Ajatukset siirtyvät jo väkisin tulevaan kevääseen. Kevät on joka vuosi yhtä ihana elämys.

Vuodenajoista pidän eniten juuri keväästä. Minulla on tapana kuljeskella itsekseni pitkin pihaa kevään merkkejä luonnosta etsien. Lähinnä se on kukkapenkkien ja puun silmujen tarkkailua muuttolintuja unohtamatta.

Ajatusten siirtymisen tulevaan kevääseen huomaa myös käsitöitä tehdessä. Tekee mieli neuloa ja virkata jotain keväistä ja kevyttä villasukkien sijaan. Usein kevään ja kesän lähestyessä käsitöihin eksyvät myös heleämmät värit.

Tällä kertaa virkkasin jotain isompaa ja keväisempää samettilangasta. Minulla on ollut isoja kartioita samettilankaa jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, mutta en ole saanut niistä oikein mitään laukkuja kummempaa aikaiseksi. Nyt onneksi keksin, että niistä voi mainiosti virkata ponchon.

Väri ei kylläkään ole hirveän keväinen, mutta ei minulla päälysvaatteet ole muutenkaan hirveän värikkäitä, joten en nytkään poikennut kaavasta.

Virkkasin ponchoon ison kauluksen, jonka voi tarvittaessa vetää päähän hupuksi. Tarkoitus oli virkata vielä helmaan ja kaula-aukkoon pampulalangasta koristeet, mutta sitä lankaa en nyt löytänyt mistään, joten ehkä lisään sen jossain välissä myöhemmin.


Huomasin uusimmasta Novitan lehdestä 1/2016 ponchon ohjeen. Ovatko ponchot taas tulossa muotiin? En ole kyllä nähnyt hirveän monella ponchoja päällään vuosien saatossa. Lieneekö se sitten suomalaisille vähän vieraampi vaatekappale.

Pikkutyttönä 1970-luvulla ponchoa tuli pidettyä kesäisin aika useinkin. Minulla oli valkoinen pitsikuvioinen poncho, jossa oli punaisia kuvioita ja punavalkoiset tupsut kaula-aukosta roikkuen. Kun poncho jäi minulle pieneksi, sitä saivat käyttää isommat nukkeni. En tiedä, miten sille poncholle on käynyt, mutta onneksi minulla on siitä kuvia muistona.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!