Meistä useimmat ovat tietämättään doodlailleet. Ai mitä? Siis piirtänyt lehden reunoihin ja lisäillyt lehdessä oleviin kirjaimiin ja kuviin omia piirroksia. Sillä on nykyään nimikin; doodlaus.
Doodlausta voisi kutsua myös jonkinlaiseksi luovaksi tajunnanvirraksi.
Internetistä olen bongannut mm. doodlaamalla koristellut luistimet. Voin sanoa, että ne olivat tosi hienot. Valitettavasti en enää löytänyt niistä kuvaa tähän hätään.
Doodlauksen nimissä myydään myös piirustuskirjoja lapsille. Missä sitten menee tavallisen piirtämisen ja doodlaamisen raja? Mielestäni doodlaaminen on spontaania kuvan täydentämistä ja piirtämistä, luovuutta parhaimmillaan. Doodlauksen ja piirtämisen raja voi toisinaan olla hiuksenhieno. Doodlaamista ei ainakaan ole annetusta aiheesta piirtäminen, jota yleensä kouluissa harrastetaan. Doodlaamisessa ei myöskään tarvitse erityistä piirustustaitoa onnistuakseen vaan hienon kokonaisuuden voi saada pelkillä viivoilla ja ympyröillä. Doodlaaminen on ennen kaikkea vapauttavaa ja rentouttavaa. Se voi myös synnyttää uusia ideoita ihan itsestään. Doodlaamisesta voi olla apua myös oman sommittelukyvyn ja piirustustaidon kehittämisessä. Ei siis yhtään hullumpi juttu, vaikka muistan meilläkin työporukassa hyväntahtoisesti nauretun intohimoiselle doodlaajalle.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti