Olen pitkään aprikoinut, mikä mahtaisi olla sopiva ajankohta kylvöpuuhille. Tänä vuonna sillä rintamalla on ollut ihmeen hiljaista. Yleensä olen itsekin kaivanut siemenet ja multapussin esiin, kun olen kuullut toisten ryhtyneen kylvöpuuhiin. Tällä kertaa ryhdyimme jälkikasvun kanssa kylvöpuuhiin sisäisen äänen saattelemana. Päätin, että nyt olkoon sopiva ajankohta. Ei tätä voi loputtomiinkaan venyttää.
Tänä vuonna hyödynsimme lapsen ehdotuksesta joulukalenterin sisässä olleen tavaralokerikon. Hyvä idea! Kyllä lapsillakin välähtää.
Nyt kun minulla on viimein pitkäaikainen unelmani, kasvihuone, hankittuna, saatoin kylvää jotain kasvihuonettakin ajatellen. Kylvimme tomaattia, pensastomaattia, paprikaa, kurkkua, vesimelonia ja koristekurpitsaa. Siemenet kuvassa edellä mainitussa järjestyksessä vasemmalta oikealle. Siemenen koko ei aina kerro hedelmän tai kasvin kokoa. Nuo koristekurpitsat ovat pieniä ja kauniita, vaikka niillä oli suurimmat siemenet. Koristekurpitsat ovat myös oivallisia koristeita ja "stressileluja". Niiden sileää ja viileää pintaa kun sivelee niin johan mieli lepää. Chilin olen kylvänyt jo muutama viikko sitten, mutta vielä ei ole merkkiäkään itämisestä. Chilin kanssa voi tunnetusti joutua odottelemaan jopa kuukausia ennen kuin se itää, jos itää sittenkään. Edellä mainittujen lisäksi kylvin myös basilikaa, johon tykästyin pari kesää sitten.
Kylvön jälkeen purkit pääsivät ikkunan ääreen. Tänä vuonna hyödynsin laatikossa lojuneet muoviaterimet ja tein niistä purkkeihin nimikyltit. Aiempana vuonna olen käyttänyt teippiä tai kirjoittanut suoraan tussilla purkin kylkiin.
Vihannesten lisäksi kylvimme krasseja, orvokkeja, samettikukkia, idänunikkoa, akileijaa, harjaneilikkaa ja harmaamalvikkia. Kukkien siemenistä ainoastaan orvokin siemenet olivat kaupasta ostettuja. Niitä olisi kyllä löytynyt itse poimittuinakin, mutta ajattelin käyttää vanhemmat siemenet ensin alta pois.
Pääsiäisenä ja alkuviikosta oli ihania aurinkoisia kevätpäiviä. Olimme paljon ulkona ja pääsimme kotipihalta käsin seuraamaan muuttolintujen ylilentoa. Tonttimme kohdalta näyttää kulkevan muuttolintujen lentoreitti. Nopsana saa kuitenkin olla, jos meinaa kuvia räpsiä. Ylilento on hetkessä ohitse. Oheisessa kuvassa joutsenia.
Kauempana taivaalla liiteli myös haukka, jota en valitettavasti saanut sen tarkemmin yksilöityä ilman kiikareita. Haukan seuraan liittyi pian myös viisi lokkia, jotka liitelivät ääneti haukan yläpuolella kuin vartioiden sen liikkeitä. Oli hienoa katsella, miten haukka hyödynsi ilmavirtoja liidellen ja kaarrellen taivaalla kymmeniä minuutteja siipiään räpäyttämättä. Lopulta se vaihtoi paikkaa ja siirtyi kauemmas pellolle. Lokit jäivät vielä toviksi taivaalle kaartelemaan, kunnes hajaantuivat nekin.
Eräänä aamuna pihallamme kökötti myös kyseinen elikko, jonka ajattelin mielessäni rusakoksi. Pihallamme vierailee joka kevät näitä pitkäkorvia. Tämäkin viihtyi kolme tuntia ruohonkorsia popsien. Joku pitkäkorva oli muuten talven aikana popsinut omenapuidemme alaoksien kärjet sekä viime syksynä istutettujen kirsikkapuiden latvat. Omenapuut varmasti selviävät, mutta nuo kirsikkapuut hieman huolettavat, miten niiden on mahtanut talven aikana käydä. Rupeavatko ne edes kasvamaan näin pohjoisessa. Toivottavasti ilmat lämpiäisivät ja lumet sulaisivat, jotta kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Linnut tuntuvat olevan asian suhteen positiivisia. Niin keväisesti ne sirkuttelevat aamuisin.
Keväistä ja aurinkoista mieltä teille kaikille.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti