Kun jotain on joskus tehnyt intohimoisesti omistautuen, paluu siihen ei ole vaikeaa. Näin kävi minulle eräänä elokuisena päivänä.
Alle parikymppisenä ompelin itselleni paljon vaatteita. Tyylini oli lukion jälkeen välillä ikäisekseni melko tätimäinen. Ompelin enimmäkseen kauluspaitoja värikkäistä, kukkakuvioisista kankaista. Kukkakankaat taisivat olla tuolloin 1990-luvun alkupuoliskolla muutenkin muotia. Ompeluharrastus jäi taideopintojen jälkeen pitkäksi aikaa unohduksiin, kun en päässyt opiskelemaan artesaaniksi ja lähdin opiskelemaan muuta. Jotain pientä olen toki ommellut tässä välissäkin ja korjannut vaatteita.
Muutama viikko sitten kuulin eräästä pienen pienestä paikallisesta kangaskaupasta, joka ei ole suuresti pitänyt itsestään meteliä. Siispä nappasin jälkikasvun mukaani ja eräänä lauantaisena aamuna pyyhälsin ostoksille. Kauppa oli hätkähdyttävän pieni, mutta kangasvalikoima oli jotain erilaista kuin siihen mennessä oli paikkakunnalla nähty. Mukaan tarttui mm. Nappinjan Pioni-kankaita ja parin tunnin päästä hain vielä Mereenin Lumpeenkukat -kangasta.
Mustasta Nappinjan Pioni-kankaasta ompelin itselleni pitkähihaisen paidan.
Otin mitat vanhasta lempipaidastani ja ompelin menemään. Hihansuihin laitoin kuminauhat, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Pystyn halutessani vetämään hihat ylemmäs 3/4 pituuteen tai pitämään ne normaalisti alhaalla. Hihat pysyvät kuminauhan ansiosta suorina myös ylös kurkottaessani. Paita pääsi heti käyttöön eikä taatusti jää viimeiseksi ompelukseksi. Uusia ideoita on jo kehitteillä enkä meinaa malttaa odotella, että pääsen käsiksi seuraavaan kankaaseen.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti