Purppuraiset lapaset

Ostin alennusmyynnistä yhden kerän Novitan purppuraista Kajoa. Yksi kerä ei paljon lämmitä, sillä siitä ei kovin suuria juttuja neuvota tai virkata. Jätin kerän odottamaan ja ideat hautumaan, kunnes olin valmis tarttumaan puikkoihin. Langan väritys puhutteli minua niin paljon, etten halunnut neuloa siitä mitä tahansa hetken mielijohteesta vaan sen pitäisi olla jotain näkyvää, joka ilahduttaisi minua aina pitäessäni sitä. Siispä keksin neuloa langasta lapaset.

Lapasten malli on omasta päästä ja omilla mitoilla toteutettu. Jottei lapasista tullut ihan perustavalliset, neuloin ranteeseen resorin sijasta pari pientä riviä palmikkoa, joka toimii lapasessa resorin tavoin. Puikot olivat kokoa 3.

Koska lanka on melko paksua ja villaista, pitäisi näiden lapasten lämmittää ihan mukavasti kylmemmillä ilmoilla. Kokoakin tuli sen verran, että alle mahtuu tarvittaessa sisälapaset.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Moniväriset perussukat

Kärkkäisellä oli tarjouksessa Schachenmayrin paksua ja moniväristä Merino Super Big Mix -lankaa, jota ostin kokeeksi pari kerää. Ostin mahdollisimman identtiset kerät, jotta saisin neulottua samanlaisen parin tossuja tai sukkia ilman turhia säätöjä.

Päädyin neulomaan sukkia, vaikka ajatus tossuista kutkutti ajatuksissa vielä ensimmäisiä senttejä neuloessani. En viitsinyt lähteä etsimään tossuohjeita ja ajattelin käyttäväni kuitenkin enemmän sukkia kuin tossuja. Käsityön oli myös tarkoitus olla aivot narikkaan -tyyppinen käsityö, jota pystyisin neulomaan elokuvaa katsoessani. Aloitin sukkien neulomisen kärjestä, kuten olen tehnyt yleensä muidenkin viimeaikaisten sukkien kohdalla. Kärjestä aloittamalla varmistan sen, ettei lankaa jää yli vaan saan kaiken käytettyä sukkiin. Neulominen sujui mukavan nopeasti paksun langan ansiosta ja sukat valmistuivat parissa illassa. Näistä sukista tuli myös mukavan napakan tuntuiset jalassa.

Viime vuonna sain melko hyvin vältettyä lankaostoksia. Tänä vuonna olenkin sitten ostanut jo tähän mennessä toistakymmentä kerää lankaa. Nuo ostokset ovatkin pitäneet minut tiiviisti puikkojen parissa, jotta saisin myös kulutettua ostamani langat. Tällä hetkellä puikoilla on useammatkin sukat ja ajatus villapaidasta on vahvasti mielessä. Villapaita tai parikin pääsee heti puikoille, kun löydän sopivan ohjeen. Toivottavasti tästä käsityövuodesta tulee taas inspiroiva, antoisa ja mielenkiintoinen!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Nimipäiväkortti isälle

Meillä ei juurikaan nimipäiviä juhlita, mutta korttiaskartelun aloitettuani olen saanut myös nimipäivistä hyvän syyn askarrella lisää kortteja ja ilahduttaa lähimmäisiäni.

Tämänkin kortin ideointi lähti siitä, että valitsin ensin kuvan ja lähdin etsimään siihen sointuvia papereita ja lisäkoristeita. Koska kortin saaja on miespuolinen, luonnollinen värivalinta oli vihreän tai ruskean sävyt. Tässä tapauksessa päädyin vihreään. Löysin kaksiosaisen korttipohjan taustapaperiksi hempeän vihreäkuviollisen paperin. Koska pitsinen kuvakehys oli paljon isompi kuin kukka-aiheinen valmiskuva, katsoin parhaaksi etsiä taustapaperin myös valmiskuvalle, jotta se erottuisi paremmin kehyksestä. Löysinkin vaaleanvihreää kuviollista askartelupaperia, josta leikkasin palan vähemmän kuviollisesta reunasta. Kuvan kehyksineen liimasin kortin toiseen reunaan. Lopuksi kiinnitin kortin toiseen reunaan kullanvärisen onnittelutekstin ja kulmiin kaksi kullanväristä puolikashelmeä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kortti isoisoäidille

Jälkikasvun isoisoäiti täytti alkuvuodesta yli 90-vuotta. Häntä onnitellaksemme ja ilahduttaaksemme askartelin hänelle vintagetyylisen onnittelukortin.

Aloitin valitsemalla korttiin kuvan, johon lähdin hakemaan sopivan värisiä papereita ja koristeita. Pohjana kortissa on kaksiosainen valkoinen korttipohja, jonka päälle liimasin kiehkurakuvioisen askartelupaperin. Jotta soikeaan pitsikehykseen liimaamani kuva erottuisi taustapapersta paremmin, keksin lisätä pitsikehyksen taakse kullanvärisen taustapaperin, jonka reunat leikkasin kuviosaksilla. Kehyksen reunoille liimasin vielä paperikukkasia ja muutaman vihreän lehden. Lopuksi kiinnitin kortin yläosaan kullanvärisen onnittelutekstin.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Syksyllä valmistuneita onnittelukortteja

Korttien askartelu jäi syksyllä viime tippaan. Täytyy myöntää, että muiden kiireiden vuoksi merkkipäivät ovat muistuneet mieleen vasta iltaisin sängyssä ja siitä onkin täytynyt sitten nousta vielä verstaalle askartelemaan muun talon jo hiljennyttyä. Onneksi ideoita ei ole tarvinnut kovin pitkään herutella enää tuohon aikaan päivästä, mutta kyllä korttiaskartelun parissa on silti helposti se tuntikin vierähtänyt. Kiireiden vuoksi myös blogini postaukset ovat luonnollisesti viivästyneet, joten nollataan nyt kunnolla pöytä esittelemällä kaikki viime vuonna esittelemättä jääneet kortit ja aloitetaan uusi vuosi puhtaalta pöydältä.

Askartelin taannoin lähipiiriimme toisenkin kukallisen onnittelukortin. Tässä on hieman samanlaiset värit kuin edellisessäkin, mutta se on kuitenkin erilainen.

Tällä kertaa en tyytynyt valmiisiin kuvakehyksiin vaan leikkasin ensin kiiltokuvalle ison soikean taustan ja liimasin sen ympärille valkoista pitsinauhaa kehyksiksi. Lopuksi tein samasta pitsinauhasta pienen valkoisen rusetin kehyksen alareunaan ja kiinnitin kullanvärisen onnitteluteksin kortin yläkulmaan.

Löysin kaupasta askartelulehden, jonka mukana lukijalahjana sai unisiepparistanssin ja leimasimia, joilla pystyi askartelemaan unisiepparikortin. No, kaikki inkkarijutut ovat lähellä sydäntäni joten ei kahta puhetta etteikö lehti olisi päätynyt ostoskärryyni.

Tein kortin valkoiselle korttipohjalle. Kortin väreiksi valikoitui violetti ja viininpunainen. Taustapaperiksi valitsin pienikuvioisen neutraalin paperin, joka ei veisi huomiota koristeilta. Kortin ala- ja yläreunaan teippasin aiemmin ostamaani violettisävyistä sulkakuvioista teippiä, joka sopi kokonaisuuteen täydellisesti. Stanssasin unisiepparin kehyksen valkoisesta kartongista ja sulat viininpinaisesta kartongista. Kehyksen koristeiksi liimasin pieniä erivärisiä tekotimantteja.

Tämän ruusuisen onnittelukortin askartelin lähipiiriin. Korttipohjana on kaksiosainen vaaleanpunainen korttipohja, jonka päälle kiinnitin hieman korttipohjaa pienemmän vaalean askartelupaperin. Kortin toiseen reunaan kiinnitin soikean pitsireunaisen kehyksen, jonka keskelle liimasin ruusuisen kiiltokuvan. Kortin toiseen reunaan kiinnitin hopeanvärisen onnittelutekstitarran. Kortin kulmiin lisäsin lopuksi hopeanväriset kulmakoristeet ja timanttikukkaset.

Tähän hääpäiväkorttiin valitsin teemaksi tietenkin kukkaa ja sydäntä. Askartelupapereita selattuani päädyin käsintehtyyn vaaleanpunaiseen kukalliseen paperiin, jonka päälle liimasin ison pitsisen sydämen muotoisen kakkupaperin ja pienemmän kartonkisen pitsisydämen. Sydämen keskelle kiinnittämäni kukkakimppu muodostui kahdesta eri kiiltokuvasta. Kortin molempiin reunoihin liimasin lopuksi sydämenmuotoista koristeketjua.

Tällä kertaa tein hieman erilaisen onnittelukortin kuin olen aiemmin tehnyt. Valitsin pohjaksi neliön muotoisen kaksiosaisen korttipohjan, johon kiinnitin hempeän kuviollisen taustapaperin. Päälle liimasin pitsikuviolla stanssatun pinkin käsintehdyn paperin, jonka keskelle kiinnitin stanssatun vaaleanpunasävyisen kerroksellisen kukan. Lopuksi lisäsin kukan keskelle tekotimantin ja kortin kulmiin hopeanväriset kulmakoristeet.

Kortti tuo mieleeni mandalakuviot, vaikka se ei puhtaasti sellainen olekaan. Tämän pohjalta voisi kuitenkin kerroksellisuutta lisäämällä kehitellä lisää mandalatyyppisiä kortteja.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Neulotut pipot, huivi ja lisää villasukkia

Kylmä syyssää innoitti taas neulomaan pipon jos toisenkin. Lankavarastossani sattui olemaan harmaata 100 % Dropsin Eskimo-villalankaa, jonka kaveriksi otin beigeä Katian Broadway -lankaa, jossa on kimalletta. Pitäähän elämässä aina vähän blingiä olla.

Neuloin pipon kaksinkertaisella langalla, joista toinen siis Eskimoa ja toinen Broadwayta. Aloitin resorista ja kavensin päälakea kohti neuloessani. Lopuksi virkkasin yli jäänestä Broadwaysta ja valkoisesta Dropsin Safranista kukan, jonka kiinnitin pipon reunaan.

Toinen piponi valmistui heti perään Katian Broadway-langan jämistä, valkoisesta mohairlangasta ja vaaleasta paksuhkosta langasta, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Mohairlanka neulottuna yhdessä toisen vaalean langan kanssa antoi pipolle kivaa pörröisyyttä ja lämpöä.

Malli on jälleen neulottu omasta päästä ja omien mittojen mukaan. Pipon reunaan en neulonut resoria, jolloin reuna jäi kivasti rullalle. Sitä täydellistä pipon mallia odotellessa on hyvä harjoitella näillä muilla malleilla.

Pipon lisäksi pitkin syksyä aina loppuvuoteen asti on valmistunut myös eripituisia villasukkia ja yksi huivi.

Vaikka näitä sukkia neuloessa joulu ei ollut vielä lähelläkään, teki mieleni neuloa vaihteeksi jotain värikästä. Jossain vaiheessa neuloessani tajusin, että sukista tulee hyvin jouluisen väriset. Punainen lanka on Novitan 7 veikkaa ja harmaaraidallinen lanka on Novitan Retki-lankaa.

Tilasin Novitalta joulun alla yllätyskassin lankaa. Tästä erästä puikoille pääsi heti liilan värinen Nalle. Olen vuosia karsastanut Nalle-lankaa, koska se on mielestäni liian ohutta minkäänlaiseen neulontaan, mutta nyt täytyy sanoa, että mieli hieman muuttui näitä pitsisiä sukkia neuloessa. Lankaa olikin kiva neuloa eikä se tuntunutkaan yhtään liian ohuelta.

Sukkien pitsikuvio on tavallaan omasta päästä. Kuvio lienee jäänyt mieleeni jostain aiemmasta käsityöstä. Tällä yksinkertaisella pitsikuviolla neulotuille sukille löytynee varmasti ohjekin jostain internetin syövereistä.

Taimitarhan Joulukalenterisukat ovat varmasti monelle neulojalle tuttu käsite ja jokavuotinen perinne. Osallistuin jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen joulukalenterisukkien neulontaan muistaakseni, miten stressaavaa homma olikaan kaiken muun jouluhässäkän ohessa. Mulla kun ei luonne anna periksi, että kun tietty pätkä neulotaan tiettynä päivänä, että se jätettäisi myöhemmin tehtäväksi. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että en ehtinyt tehdä päivittäisiä kuvioita ajallaan ja paikkailin tilannetta usein viikonloppuisin. Sukat, neuloin kahta sukkaa yhtä aikaa, valmistuivat lopulta joulun pyhinä eli melkein ajallaan. Lankana näissä on Kehrän Lauri-lanka. Päädyin neulomaan joka toisen kuvioraidan valkoiselle pohjalle keventääkseni sukkien yleisilmettä.

Joulun pyhien jälkeen rutistin päätökseen vielä alkuvuodesta looppaamalla aloittamani sukat. Tekniikka oli minulle kuitenkin sen verran työlään oloinen, että vaihdoin keväällä tavallisiin puikkoihin. Sen jälkeen sukat lähtivätkin edistymään hieman paremmin unohtuakseen kesän yli käsityöpussiini. Kesän jälkeen en enää muistanut oliko minulla mahdollisesti jokin kuviomalli, jonka mukaan neuloin, joten varren viimeiset kuviot vedin hatusta.

Sukat neuloin Kehrän Lauri-langasta. Ainakin tuo musta Lauri-lanka päästää jonkin verran väriä ja sen huomasin käsistänikin. Sukille täytynee tehdä jonkinlainen pesu tai huuhtelu ennen kuin niitä viitsii laittaa jalkaansa.

Lopuksi vielä ennen joulua valmistunut huivini. Huivin keskiosa on neulottu helmineuleena Crelandon ohuesta Anika-villasekoitelangasta, jota ostin varmaan joskus kymmenen vuotta sitten Lidlistä. Huivin reunan virkkasin muistaakseni Dropsin Delight-langasta saadakseni muuten niin vaatimattoman näköiseen huiviin lisää kokoa ja vähän näköäkin. Reunapitsin virkkasin omaa mielikuvitustani käyttäen.

Nyt kun käsityöt ovat viime vuoden osalta aika lailla kasassa, toivottelen teille kaikille oikein tuottoisaa, onnellista ja menestyksekästä käsityövuotta 2020!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!