Puutarhapäivitys

Tajusin tuossa eräänä päivänä, että en ole tälle kesälle kirjoitellut puutarhastamme mitään. Asia lienee syytä korjata pika pikaa.

Kasvihuone on käytössämme tänäkin kesänä ja siellä kasvaa jälleen tomaattia ja kurkkua.

Tällä hetkellä meillä on kasvamassa seitsemän kuvan kaltaista kurkun alkua ja runsaasti pienempiä kurkun alkuja. Jostakin syystä tomaatteja ei ole syntynyt yhtä ainoatakaan monista kukista huolimatta. Sen sijaan muurahaiset ovat mieltyneet tomaatintaimiin ja hoitavat muniaan mieluusti juurakossa. Sieltäpä ne sitten nousevat pintaan ja valuvat pois aina kastelun yhteydessä. Seuraavana päivänä sama uudelleen, kunnes ripottelin samettikukan terälehtiä kasvihuoneen lattialle. Eipä ole muurahaisia enää tomaateissa näkynyt.

Molemmissa omenapuissamme on runsaasti omenanalkuja. Kukat pysyivät hyvin tänä vuonna puissa eikä tuuli tai sade pudottanut niitä.

Kukkia meillä ei hirveästi ole tällä hetkellä kukkapenkeissä kukassa, mutta miehen tädiltään lahjaksi saama Diabolo kukkii komeasti.

Muitakin kukkivia pensaita löytyy, kuten oma suosikkini juhannusruusu, jossa ilokseni oli tänä kesänä ennätysmäärä kukkia. Sen täytyy olla merkki siitä, että pensas on vihdoin juurtunut hyvin ja viihtyy paikallaan. Valitettavasti kukat eivät kestäneet pitkään.

Myös tuoksuvattu on hienosti kukassa. Se ei kylläkään ole hirveän edustavassa paikassa, mutta kuitenkin sellaisessa paikassa, jossa se saa kasvaa rauhassa eikä ole vaarassa joutua ruohonleikkurin alle.

Joitain yllätyksiäkin pihalta löytyy. Itse asiassa jälkikasvu löytää ne ja tulee sitten kertomaan. Meillä on jo muutamana kesänä kasvanut erivärisiä orvokkeja hietikolla, nurmikolla ja nyt myös kivikossa. Niin paljon näistä pidän, että kävin ripottelemassa kivikkoon lisää orvokin siemeniä. Nähtäväksi jää nouseeko kivikkoon ensi kesänä enemmän monivärisiä orvokkeja.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Punainen pipo ja lapaset

Hei vaan täältä helteisestä pohjoisesta. Lämmintä on riittänyt viime aikoina ihan yllin kyllin. Sääliksi käy luontoa ja eläimiä, mutta muuten ei passaa valittaa. Onhan tämä ollut vähän eksoottista ja jännääkin, kun ei täällä Suomessa yleensä näin kovista ja pitkäkestoisista helteistä ole saanut nauttia. Tänä viikonloppuna saanee sitten luontokin vähän helpotusta sateen muodossa. Villasukat eivät liene liiemmälti pyörineet mielessä näillä helteillä, paitsi minulla. Mielessä ovat pyörineet useammatkin villasukat, villapuserot, pipot ja lapaset.

Neuloin lähemmäs pari vuotta sitten okrankeltaisen pipon ja lapaset. Tämänkertainen asustepari on neulottu samalla periaatteella, joten siitä tuli hyvin samankaltainen kuin okrankeltaisesta piposta ja lapasista tupsua ja langan loppumista lukuunottamatta.

Paksumpi lanka on Sirdarin Big Softieta ja ruosteenpunainen lanka Novitan Isoveljeä.

Lapaset on neulottu samalla langalla kuin pipokin, mutta ruosteenpunainen lanka loppui pahimmoilleen kesken. Loput lapasista neuloin sitten ensimmäisellä laatikosta löytämälläni punaisella langalla, joka sattui olemaan Novitan 7 veljestä. Lapasen resorista neuloin pitkän, jotta sen voi halutessaan kääntää kaksinkerroin. Tämä setti jäänee omaan käyttööni. Punaiselle pipolle on käyttöä, kun syksyllä ulkoilee metsästyksen aikaan luonnossa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Vaaleanpunainen välityö

Taas iski hetki, jolloin oli saatava tehdä jokin aivot narikkaan -välityö. Villasukathan ovat sellaiseen oivalliset. Siispä kaivoin laatikoistani sopivaa lankaa ja annoin palaa.

Lankalaatikostani löysin Kotikullan pinkkiä Pehmoista ja CeWeCin Baby marinoa, josta neuloin sukkiin varret. Neuloin puikoilla nro 2,5 ja päättelin sukat, kun ne olivat noin 35 numeron kokoiset.

Baby marino on siitä kiva lanka, että sitä neuloessa neuleeseen näyttää muodostuvan kukkaköynnöksen kaltainen kaunis raita. Silmukkamäärästä vähän riippuu, miten onnistunut kukkaköynnöksestä tulee. Liian suurella silmukkamäärällä köynnöksestä saattaa tulla lässähtänyt, mutta silmukkamäärää vähentämällä köynnöksestä tulee tiiviimpi ja punaset "kukkaset" asettuvat kauniimmin tertuiksi. Olenkin säästellyt omaa vajaata Baby Marino -kerääni käyttääkseni sitä koristeraidoituksissa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Vauvakortti

Miehen sukuun syntyi vauva, joten pääsin askartelemaan vaihteeksi vauvakorttia. Itse asiassa kortti on jo kauan sitten tekemäni, mutta tuunasin sitä vielä saajalleen sopivammaksi. Mikä olisikaan kissatalouteen sopivampi vauvakortti kuin sellainen, jonka kannessa vauveli söpöilee kissanpennun kanssa. Ja mikä kaikkein hauskinta, kuulin että vauvan perhe oli saanut myös toisen itsetehdyn onnittelukortin, jossa oli tismalleen sama kuva. Harvemmin näitä tällaisia yhteensattumia tapahtuu itsetehtyjen korttien kohdalla.

Pitäisi muistaa useamminkin kurkata korttikoriini. Sieltä näyttää löytyvän kortteja tilanteeseen kuin tilanteeseen hieman tuunaamalla. Välillä täytyy kuitenkin saada tehdä kortteja ihan alusta asti, sillä eihän ole sama asia hieman tuunailla puolivalmiita kortteja kuin tehdä kokonaan alusta asti. Kiireessä saattaa kuitenkin olla mukavaa ja stressitasoa madaltavaa turvautua puolivalmiisiin kortteihin ja samalla saa hieman korttivarastoakin tyhjennettyä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!