Kukallinen nimpparikortti

Lähipiiristä löytyi nimppariaan viettävä nainen, joten sain hyvän syyn askarrella nimipäiväkortin. Tällä kertaa kaivoin vanhempia askartelumateriaalejani ja löysinkin paljon sellaista, mitä olin unohtanut jo ajat sitten. Tuntui kuin olisin ostanut uusia askartelumateriaaleja. Päätin hyödyntää kortissani näitä löytämiäni vanhoja juttuja.

Tein kortin kaksiosaiselle viininpunaiselle korttipohjalle, koska se on nimpparisankarin lempiväri. Kortin kanteen sopi loistavasti löytämäni valmiiksi muotoon leikattu kuviollinen paperi. Tein yksiväriseen askartelukartonkiin kuvioleikkurilla reiät organzanauhaa varten ja leikkasin toisen reunan kuviosaksilla. Kanteen liimasin ovaalin muotoisen koristekehyksen ruusukuvalla ja koristekehyksen alle suuremman yksivärisen ovaalin muotoisen askartelukartongin palan, jonka reunat niin ikään leikkasin kuviosaksilla. Kortin ulkokulmiin lisäsin vielä koristeeksi vaaleanpunaiset tekotimantit. Lopuksi liimasin kanteen kullanvärisen onnittelutekstitarran.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Synttärikortti lapselle

Vietimme lähipiirin kesken lapsen synttäreitä. Tein synttärisankarille onnittelukortin hänen lempiaiheistaan. Eläimet ovat tämän pienen pojan sydäntä lähellä ja hän pitää myös vihreästä ja ilmapalloista sekä kesäisistä kukkasista.

Tämä kortti syntyi eräänä iltana hetken mielijohteesta Nukkumatin jo kuiskaillessa korvan juuressa. Kuvan olen värittänyt jälkikasvulta lainaamillani akvarellipuuvärikynillä, kun en jaksanut kaivaa omia ProMarkereitani esille. Olin yllättynyt, miten hyvää ja peittävää jälkeä väreillä sai aikaan. Tässähän voisi jatkossakin ajatella värittävänsä leimakuvia puuvärikynillä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Rakish - virkattu huivi

Törmäsin Arkimamman arkiralli -blogissa ihastuttavaan perushuiviin Rakishiin, jonka halusin heti virkata. Olin jo aikaisemmin pyöritellyt mielessni huiviprojektia, joten tämä malli sopi hyvin alkupalaksi vaativampaa mallia etsiessäni.

Ihan aluksi purin Novitan Nalle -langasta aloittamani neuletakin, koska tuntui niin kamalan työläältä neuloa ohuesta langasta jotain suurempaa ja neule oli jo pari kuukautta maannut pöydän nurkalla odottamassa. Olin varma, että neule ei tulisi lähiaikoina etenemään ja tulisiko se koskaan edes valmistumaan. Tässä työssä kismitti eniten toisiinsa kietoutuvat langat, joiden selvittely alkoi viedä lähes yhtä kauan aikaa kuin yhden väriraidan neulominen.

Muutama vuosi sitten en ehkä olisi raaskinut purkaa neuletta, johon olen jo ehtinyt uhrata aikaani useamman päivän. Nyt annoin vain mennä. Olin keksinyt nopeamman ja helpomman tavan päästä Nalle-langoistani eroon, nimittäin huivit.

Valitsin kaikista Nalle -langoistani Rakish -huiviin vaalean kanervanpunaisen, joka on yksi lempiväreistäni. En silti sano, että olisin virkannut huivin itselleni vaan nähtäväksi jää, mihin se päätyy.

Huivia oli helppo virkata automatkallakin, koska sitä virkatessa ei tarvinnut seurata ohjeita. Sen kun virkkasi menemään ketjusilmukoita ja pylväitä.

Jossain vaiheessa ennen viimeisen kerän loppumista aloin huolestua siitä saisinko huiviini hapsuja. Kuutioin jopa, että jättäisinkö huivini ilman hapsuja, mutta kyllä tähän huiviin hapsut kuuluvat. Ilman hapsuja se ei olisi näyttänyt valmiilta.

Ryhdyin leikkaamaan lankakerän toisesta päästä hapsuja ja laskin samalla paljonko niitä pitäisi olla. Kun sain leikattua tarpeeksi hapsuja, virkkasin vielä yhden kerroksen ja leikkasin loputkin langasta hapsuiksi. 200 grammasta lankaa jäi noin viiden sentin pätkä, josta ei ollut edes hapsuksi.

Huivin valmistuttua oli ihan voittajaolo. Ei sen takia, että malli olisi ollut haastava vaan sen takia, että sain tuon 200 grammaa vähemmäksi lankavarastojani. Tästä on hyvä jatkaa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Harmaat nopeatekoiset palmikkolapaset ja lomashoppailua

Välityönä piti päästä pitkästä aikaa neulomaan lapasia. En millään jaksanut tällä kertaa keskittyä kuvioneulontaan ja kaavioihin, joten nappasin Dropsin Eskimoa paksuille puikoille ja ryhdyin neulomaan. Haaveissani on pitkään ollut palmikkokuvioisen lapaset, joten päätin toteuttaa ne.

Neuloin lapaset pitkillä varsilla. Pitkäraajaisena ihmisenä koen joskus ongelmana, että takin hihat ovat liian lyhyen ja ranteet jäävät paljaiksi. Mikäs sen ikävämpää kuin ranteita jäytävä pakkastuuli. Aina ei puseron hihatkaan riitä pelastamaan tilannetta, kun monissa puseroissa ja paidoissa on nykyään 3/4 hihat.

Lapaset valmistuivat muutaman tunnin aikana yhdessä illassa. Mikäs sen mukavampaa. Sain neulomisvimmani tyydytettyä eikä käsityö jäänyt tällä kertaa kesken.

Viikonloppuna kävimme myös perinteisesti reissussa jälkikasvun hiihtoloman kunniaksi. Kolusin tutut lankakaupat ja askartelupaikat reitin varrelta. Tälläkään kertaa ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin. Löysin jopa ilokseni ProMarkereita, joita piti ostaa useampia. Jäin vähän harmittelemaan, etten ostanut vieläkin useampaa, mutta ensi kerralla sitten lisää ja värit valmiiksi mietittyinä.

Kuvan langat ovat vihreänkeltainen Katia Tempera, beigen värinen Katia Broadway, oranssinruskea King Cole Riot, tiilenpunainen Novita Isoveli, tummanvihreä Novita Kajo, valkea vihreäpilkullinen Sirdar Snugglyn Snuggly Spots ja sinivihreä Schachenmayrin Catania Color.

Pääsimme reissullamme myös mm. ihmettelemään poroja lähietäisyydeltä ja ihailimme paluumatkalla kaunista auringonlaskua.

Pian nämäkin lumet ovat sulaneet. Sen verran lämmintä on jo täällä pohjoisessakin.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Vihreä pipo

Vihreä kauteni nostaa taas päätään. Löysin alekorista Novitan Duo-lankaa vihreänä ja tummanvihreää Isoveljeä. En malttanut olla ostamatta, vaikken lankaa olisi tarvinnutkaan. Tiesin kuitenkin heti, että näistä olisi neulottava pipo.

Resorin neuloin Isoveljestä ja sileän osan kaksinkertaisella Duolla. Värit sointuivat loistavasti yhteen ja piposta tuli juuri oikean kokoinen. Tästä tulikin uusi lempipiponi. Satuin sitten vielä ostamaan alennusmyynnistä vihreän talvitakin, joten nyt olen kuin viherpiiperö ainakin vihreissä vaatteissani viherpiiperöitä yhtään väheksymättä. Kyllä minussakin sen verran viherpiiperöä ja ekoihmistä asuu, että voin viherpiiperöltä näyttääkin.

Hiihtolomaviikko sujuu minulta töiden parissa. Myönnän olleeni alkuviikosta harmistunut, kun istua pakersin työhuoneessani ja aurinko paistoi ikkunasta selkääni. Minäkin olisin niin mielelläni juuri silloin kävellyt ulkona ja imenyt auringonvaloa itseeni.Onneksi sitten keväämmällä on luvassa pientä lomaakin ennen kesää. Toivottavasti voin hyödyntää silloin vapaitani pihatöiden ja kasvihuoneen parissa. Kevättä odotellen.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Läksiäiskortit naiselle ja miehelle

Työporukassamme vietetään kahden henkilön läksiäisiä. Tarjouduin tekemään heille läksiäiskortit. Aikaa oli yksi ilta, mutta aiemmin tekemistäni korteista löytyi suosikkeja, joten tein kortit samaan tuttuun tyyliini.

Naispuolinen työkaverini sai hyvin ruusuisen ja roosan sävyisen kortin. Hän on taitava käsistään ja yllättäen bloggaa itsekin.

Miespuoliselle työkaverille tein hillitymmän kortin ruusuja kuitenkaan unohtamatta.

Tässä vielä molemmat kortit rinnakkain.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!