Joulukalenterikeppi

Mitä kummaa? Outo otsikko. Vaatii tarkempaa selvitystä.

Jälkikasvu sai isovanhemmiltaan erilaisen joulukalenterin joulun odotuksen tueksi. Täytyy sanoa, etten ole aiemmin moiseen törmännyt ja haluan tietenkin jakaa tämän teidän kanssanne.

Idea on helppo, mutta vaatii pientä näpertelyä.

Käytännössä tällainen joulukalenterikeppi toteutetaan niin, että harjanvarteen naputellaan 24 kappaletta nauloja tai nastoja, joihin laitetaan roikkumaan pieniä pusseja. Pussit voisi kyllä korvata esimerkiksi pienillä itse neulotuilla sukilla. Sitten pussit (tai sukat) numeroidaan ja ripustetaan joko numerojärjestyksessä tai sekalaisessa järjestyksessä nauloihin roikkumaan. Lopuksi pussit täytetään yllätyksillä. Kalenterin etu on se, että sen voi käyttää vuosi vuodelta uudelleen, se vie vähän tilaa ja on aika ekologinenkin. Joulukalenterikepin valmistuksessa voi halutessaan kierrättää vanhat harjanvarret ja ommella pussukat vaikkapa vanhoista lakanoista tai verhoista.

Yllätyksellistä joulun odotusta kaikille!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Joulukortti 3/2016

Vuoden kolmannessakin joulukortissa on sininen värimaailma.

Kortti on tehty kaksiosaiselle valkoiselle korttipohjalle vaakasuoraan. Liimasin kanteen ensin suuremman kuviopaperin palan sekä alareunaan valkoisen pitsiboordin. Sen jälkeen liimasin kannen toiseen reunaan pienemmän kuviopaperin, jonka olin liimannut valkealle pohjalle niin, että valkoiset reunukset jäävät näkyviin. Pienemmän kuviopaperin päälle kiinnitin stanssattuja lumihiutaleita ja jouluisen kuvan. Viereiselle alueelle kiinnitin isomman kimallepintaisen lumihiutaleen ja valmiin jouluisen tekstikuvan. Lopuksi lisäsin pienemmän kuviopaperin kulmiin valkoiset puolikashelmet koristeiksi.

Joulukiireet alkavat painaa tosissaan päälle. Huomasin, ettei jouluun ole enää kuin neljä viikkoa enkä ole vielä ehtinyt panostaa juurikaan joululahjojen hankintaan tai valmistukseen. Ensi viikolla vaihtuu jo joulukuu. Tänä viikonloppuna olen leiponut urakalla. Joululeipomuksista ei kuitenkaan ole vielä kyse. Osa leipomuksista menee tällä kertaa koulun myyjäisiin ja osa omiin suihin. Jospa nyt tämän viikonlopun jälkeen alkaisi nuo ulkopuoliset kiireet jo hellittämään ja pääsisin vihdoin oikein kunnolla käsiksi omiin projekteihini. Tällä hetkellä minulla on kaksi isompaa juttua kesken, joita toivottavasti pääsen esittelemään täälläkin vielä joulukuun aikana. Päässä pyörii kyllä ainakin kymmenen muutakin käsityöhoukutusta, joihin pitäisi päästä käsiksi. To do -listani vain piteni, kun ystäväni kävi viikolla neulomassa seuranani mukanaan mitä ihanampia käsitöitä. Yritän nyt kuitenkin olla aloittamatta mitään uutta, jotta saisin ensin keskeneräiset tehtyä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Minions -sukat

Neuloin lapselle yllätyksenä Minions-sukat. Nappasin aiemmin tänä vuonna Minions-kuvan kaavan Facebookin sivuilta aikomuksena toteuttaa sukat myöhemmin. Nyt koitti tuo hetki. En valitettavasti kuitenkaan saanut kuvasta neulomalla kaunista, joten ei auttanut muu kuin opetella silmukointi. Netti on onneksi täynnä kaikenlaisia kuvallisia ohjeita, joten silmukoinnin ohjekin löytyi nopeasti. Silmukointi oli mukavaa. Jos pidät ristipistoista, pidän ehkä silmukoinnistakin.

Sukat on neulottu Novitan Tuomaksesta ja 7 veikasta. Silmukoinnissa käytetyt langat ovat Novitan 7 veikkaa. Sukat ovat kokoa 35/36 ja neulomisessa on käytetty puikkoja nro 3.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Joulukortti nro 2/2016

Ei hirveän persoonallinen otsikko... mutta tässäpä tämän vuoden toinen joulukortti. Joulukorttipaja on päässyt alkuun, joten luvassa on vielä myöhemminkin uusia korttimalleja.

Tämänkertainen kortti on tehty kaksiosaiselle valkoiselle korttipohjalle, jonka päälle on liimattu turkoosiin vivahtavaa kuviopaperia. Kortin värit eivät ole ihan noin tummat kuin kuvassa. Lisäksi olen askarrellut korttiin boordin, johon olen leikannut palan kuusikuvioisesta paperista. Valkoisen osan olen kuvioinut lävistäjällä ja toisen reunan leikannut kuviosaksilla. Lopuksi kiinnitin kanteen valkoiselle pohjalle käsin leimatun jouluisen tekstin ja valmiiksi stanssatun hilepintaisen hiutaleen.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kuuta tuijotellen

Syksyn ja pimeän tulo on mukavaa aikaa monelta osin. Hämärän laskeutuminen tuo tunnelmaa mökkiin ja ilman viileneminen saa viimeistään vetämään villasukat jalkaan. Syyspimeillä on mukavaa lämmittää ja tuijotella takkaa sekä poltella kynttilöitä sisällä ja ulkona. Syyspimeillä katse hakeutuu myös taivaalle valoisten kesäöiden jälkeen. Hämärtyvällä syystaivaalla alkavat tähdet jälleen tuikkia. Silmät etsivät tähdenlentoja ja revontulia. Vaikka muuten olisikin valotonta, niin kuu pitää huolen siitä, ettei koskaan ole ihan pilkkopimeää. Monet ovat varmaan ulkoilleet täydenkuun taianomaisessa valossa ja toiset taas kiroillen vetäneet illalla verhoja ikkunoiden eteen saadakseen nukkua täydenkuun häiritsemättä.

Itsekin kuulun niihin, jotka tähyävät syksyisin ja talvisin ilta- ja yötaivaalle tähtikuvioita ja planeettoja etsien. Jos oikein onnistaa, saattaa nähdä niitä tähdenlentojakin tai revontulia. Aina ei tarvitse mennä edes ulos vaan taivaalle tulee tähyiltyä ikkunastakin, ainakin kovimmilla pakkasilla. Joskus innostun kaivamaan kaukoputkeni esiin ja tutkailen sen avulla kuun kraatereita. Näin hienoja kuvia saa kaukoputken kautta alle satasen kännykälläkin.

Ilokseni myös jälkikasvumme on perinyt innostukseni ja kiinnostukseni avaruuteen ja taivaankappaleisiin. Automatkatkin kuluvat syys- ja talvipimeillä taivaalle tuijotellen, silloin kun en ole ratissa, ja taivaan ilmiöistä keskustellen. Jos näemme jotain kiinnostavaa, josta pitää ottaa tarkempaa selkoa, vierailemme kotiin päästyämme Ursan kotisivuilla. Myös avaruusaiheiset uutiset tulee luettua tarkkaan.

Tähtitieteen harrastaminen kotioloissa ei ole kovin vaikeaa tai kallista ja yleensä lapsetkin jaksavat siitä innostua. Tavallisilla kiikareilla pääsee jo hyvin alkuun, jos haluaa vain kuuta tuijotella. Aurinkoahan kiikareilla tai millään muullakaan ei saa katsella, ei edes paljain silmin, koska se voi johtaa näön vaurioitumiseen.

Jos kiinnostuksesi heräsi, niin tänä iltana on helppo aloittaa uusi harrastus superkuuta tuijotellen.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Joulukorttikausi avattu

Nyt kun isänpäiväkiireistä on jo melkein päästy yli voi rauhassa keskittyä joulukorttiaskarteluihin. Ideariihi on ollut jo käynnissä muutaman viikon, mutta täytyy myöntää, että vähän nihkeästi on joulukorttiaskartelu tänä vuonna lähtenyt käyntiin. Jonkun verran olen tänä syksynä ostanut tarvikkeita joulukortteihin, mutta en niin paljon kuin menneinä vuosina. Tällä viikolla ostin kuitenkin pari uutta joululeimasinta, joiden myötä tämän vuoden joulukorttiaskartelu pääsi vihdoin vauhtiin.

Ensimmäisen valmistuneen kortin olen tehnyt valkoiselle kaksiosaiselle korttipohjalle. Korttipohjalle on liimattu pala kuviopaperia, jonka päälle taas on liimattu Artemion leimasimella leimattu joulukuusen kuva. Leimakuvaan olen lisännyt muutamia kullanvärisiä puolikashelmiä. Lopuksi lisäsin vielä punaisen joulutekstin.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Isänpäiväkortit metsästävälle ja kalastavalle papoille

Tarkoitus oli tehdä papoille ihan toisenlaiset kortit, mutta kukkakortteihin päädyimme kuitenkin jälleen. Kukkakortit taitavat olla sellaisia yleispäteviä ja turvallisia vaihtoehtoja joka tilanteeseen. Hieman ideoituani keksin myös, miten personoida molemmille papoille omanlaisensa kortit. Tällä kertaa käytin litteitä kukkia, jotta kortit mahtuisivat kuoriinsa.

Metsästävän papan korttiin keksin ujuttaa kukkien sekaan sarvipään ja linnun.

Kalastavan ja veneilevän papan korttiin liimasin kukkasten sekaan kaloja ja simpukoita.

Kortit on tehty valkoiselle kaksiosaiselle korttipohjalle. Kanteen on liimattu erilaisia ja erivärisiä paperi- ja paljettikukkasia. Lapsi on avustanut sen verran, että stanssasi kortteja varten paperikukkia ja kukanlehtiä. Onhan kyse hänen papoistaan. Vaikeinta korttien askartelussa oli leimata teksti kirjainleimasimilla ja sen kyllä huomaakin. Ei ole ihan viivasuoraan mennyt ja kirjainten väleissäkin on erikokoisia rakoja. Selvä käsityön leima siis.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Synttärijuhlaa isänpäivän kynnyksellä

Vuoden viimeisiä synttäreitä lähipiirissä vietetään nyt viikonloppuna. Joinakin vuosina synttärit ovat osuneet hyvin lähekkäin isänpäivän kanssa. On ollut hieman haasteellista yrittää askarrella kaksi täysin erilaista korttia samalle henkilölle. Siinä onkin ollut pohtimista vuodesta toiseen.

Tänä vuonna pengoin varastojani yrittäen ideoida sopivaa aihetta ja etsiä siihen tarvikkeita. Halusin käyttää aiemmin ostettuja tarvikkeita enkä niinkään uusimpia. Lähdin kehittelemään ideaa löytämästäni Penny Blackin Hoppy Day -leimasimesta, jota en ollut vielä koskaan käyttänyt ja unohtanut tyystin jopa sen olemassaolon.

Ne joille leimasin on tuttu ennestään tietävät, että sangoista, housun taskusta ja hatun lieristä kurkistaa sammakoita. En kuitenkaan halunnut korttiini sammakoita, joten ratkaisin ongelman liimaamalla sammakoiden päälle pienet kukkaset ja värittämällä taskusta kurkistavan sammakon piiloon. Muutoin tein kortin valkoiselle kaksiosaiselle korttipohjalle, jonka kanteen liimasin sinisen kukkakuvioisen paperin. En halunnut piilottaa kuviopaperin kauniita kukkasia, joten päädyin koristelemaan korttia hyvin vähän. Kannen toiseen reunaan liimasin koristenauhan ja lisäsin yläreunaan kullanvärisen onnittelutekstin. Sovittelin kanteen kyllä muutakin tilpehööriä, mutta päädyin sitten siihen, että vähemmän on enemmän tässäkin tapauksessa, vaikka toteutus jäikin hyvin simppeliksi.

Ohessa vielä vinkki, miten rikkoutuneet saviruukut voi uusiokäyttää. Muoviruukkuja tähän tarkoitukseen ei voi käyttää.

Syksyssä on parasta kirpeän raikaan ulkoilusään lisäksi se, että iltaisin voi polttaa ulkona kynttilöitä. Nyt kun lunta ei vielä ole kunnolla maassa kynttilät tuovat lempeää valoa pimeyteen.

Rauhallista Pyhäinpäivää teille kaikille!



Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Viininpunaiset kädenlämmittimet

Kädenlämmittimet ovat jo monta vuotta olleet to do -listallani. Kuulun niihin kylmäraajaisiin olentoihin, jotka lämmittelevät käsiään takkatulen edessä tai nukkuvat kylmimpinä talviöinä tumput käsissään ja sukat jaloissaan. Kädenlämmittimet ovat olleet jonkinlainen ikuisuusprojekti, vaikka kyseessä ei ole sen isompi käsityö. Siitä kertonee sekin, että jossain laatikossani pyörii pariton kädenlämmitin, jolle ei ole tullut tehtyä paria ja jonka seuraavan kerran löytäessäni voinkin surutta purkaa.

Viininpunaisesta Dropsin langasta piti alunperin eräällä automatkalla syntyä sukka, mutta koska lanka on niin valtavan ohutta, ajattelin läpikuultavaa sukanvartta käteeni sovittaessani sen soveltuvan paremmin kädenlämmittimeksi. Ideaan vaikutti varmasti sekin, että olin vastikään keskustellut ranteenlämmittimistä ja asia oli jäänyt pyörimään mieleeni. Niinpä tuumasta toimeen.

Neuloin lämmittimet tavallisena resorineuleena enkä asettanut muita vaatimuksia kuin että niiden piti olla tarpeeksi pitkät. Lämmittimet valmistuivatkin 2.5 numeron puikoilla yhden illan aikana ja olen huipputyytyväinen siihen, että sain viimeinkin ruksata yhden asian yli listaltani. Saattaisinpa tehdä tällaiset pukinkonttiinkin, jos vain suinkin ehdin.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!