Syysloma alkaa olla lopuillaan, viimeistä päivää viedään. Tälläkin kertaa loma on mennyt pääasiassa leppoisissa merkeissä. Jotain järkevääkin olen saanut aikaiseksi, mutta en siinä määrin kuin olin suunnitellut. Meillä suomalaisilla taitaa olla paha tapa suorittaa lomallakin ja uupua suorittamisesta. Ennemminkin pitäisi osata elää hetkessä ja nauttia ajasta, kun lapset ovat vielä pieniä ja viettää aikaa heidän kanssaan, vaikkei nyt sitten mitään siinä sivussa ehtisi suorittaakaan. Menee vain muutama vuosi ja pikkuiset ovat kasvaneet niin isoiksi, etteivät enää istu sylissä ja viettävät aikaansa mieluummin kavereiden seurassa.
Ihan lekotellessa syyslomamme ei sentään mennyt. Ehdimme onneksi tehdä pienen syyslomareissun ennen kuin jälkikasvumme sairastui flunssaan ja kuumeeseen. Parin viime vuoden aikana olen keksinyt muodostaa tavaksi koluta lähes kaikki matkan varrelle osuvat lankakaupat, ainakin ne parhaimmat. Niin tälläkin kertaa eikä suinkaan turhaan. Tein hyviä ja edullisia löytöjä.
Tällainen kassillinen lankoja lähti kotiin. Tällä kertaa en edes vilkaissut Novitan lankoja, koska niitä saa lähikaupastakin. Jahtasin nimenomaan sellaisia lankoja, joita ei kotikaupasta saa. Ja kuten moni muukin varmasti tietää niin yleensähän siinä käy vielä niin, että uutta lankaa on saatava melko pian puikoille. Niin kävi nytkin.
Testasin ensimmäiseksi Katian ruskearaidallisen Marathon Kids langan. Katian langat ovat minulle uusi tuttavuus enkä muista aiemmin ostaneeni niitä elleivät sitten aiemmin ostetut langat makaa vielä käyttämättöminä ja unohtuneina jonkun laatikon pohjalla. Sukista tuli kokoa 43. Käytin puikkoja nro 2.5, vaikka lankaa olisi voinut neuloa numeroa isommillakin puikoilla. Kaikki tuon kokoiset puikkoni vain sattuivat olemaan varattuja, joten oli tyydyttävä ohuempiin kuin olin suunnitellut. Nämä sukat pääsevät takuuvarmasti pukinkonttiin ja tiedän jo kenelle ne annan.
Sukkien lisäksi sain aikaiseksi myös toisen jonkin aikaa to do -listallani olleen kiireellisen tehtävän. Ostin ennen syyslomaa lapselle kalliihkon talvitakin, jonka taskuissa ei ollut lainkaan vetoketjuja vaan pelkät läpät. Takki oli kuitenkin valikoiman käytännöllisin sekä väriltään ja toppauksiltaan parhain, joten ostin sen silti, vaikka tiesinkin, että taskuista on vaarassa tippua kotiavaimet ja kaikki muutkin tavarat. Suunnittelinkin ompelevani taskuihin itse vetoketjut. Onneksi ehdin miettiä ja suunnitella asiaa, koska tajusin, että käsin ompelemalla saan vetoketjut kaikkein parhaiten paikoilleen. Niinpä sitten eräänä syysloman iltana istahdin sohvalle ja ryhdyin toimeen.
Suoritus ei ole ihan kympin arvoinen. Ammattiompelija olisi varmaan saanut tikkaukset piilotettua kauniimmin, mutta ei niitä hirveästi huomaa nytkään, jos ei tiedä katsoa tarkemmin. Pääasiahan on, että on itse tyytväinen ja homma toimii. Ainoastaan rintataskun vetoketjun kanssa oli ongelmaa ja sen jouduinkin purkamaan ja ompelemaan uusiksi, kun en saanut sitä heti asettumaan kauniisti.
Nyt sitten vaan odottelemaan ensi viikolla alkavaksi luvattua talvea ja valmistautumaan henkisesti jälleen alkavaan arkeen.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
