Minulle tuli sisäinen tarve tehdä itselleni voimakoru. En ole pitkään aikaan tehnyt koruja aiemmin tänä kesänä valmistamiani rannekoruja lukuunottamatta. Tälläkin kertaa syntyi rannekoru. Tätä korua varten ostin punaisia karneoleja, turkooseja, tummanisinisiä lapis lazuleja, joita olen pitkään himoinnut, ja violetteja ametisteja.
Jotkut uskovat luonnonkivissä olevan parantavia ominaisuuksia. Karneolia pidetään elämänilon ja feminiinisyyden kivenä. Turkoosi auttaa itseilmaisussa. Se on Amerikan intiaanien pyhä kivi. Lapis latzuli puolestaan antaa voimaa omalle totuudelle ja rakkaudelle sekä harmonisoi kehoa ja mieltä. Ametistin kerrotaan rauhoittavan, hoitavan, tukevan itsensä ymmärtämistä ja luottamusta itseensä sekä auttavan löytämään ratkaisuja.
Luonnonkivihelmien lisäksi ostin rannekoruani varten muutaman pienen antiikkipatinoidun riipuksen, joita maskoteiksikin jotkut kutsuvat. Jokaisella riipuksella on minulle oma henkilökohtainen merkityksensä.
Rannekorun toteutin erittäin yksinkertaisesti pujottelemalla helmet ja riipukset kirkkaan väriseen joustavaan lankaan, jonka solmin moninkertaisella umpisolmulla kiinni.
Luonnonkivien vaikutuksista en tiedä, mutta ainakin toivon rannekorun värien ja materiaalin tuovan minulle iloa ja korun henkilökohtaisuuden positiivisia ajatuksia. Olen pienestä asti ollut melkoinen kivitasku, joten pidän kovasti kivistä jo pelkkänä materiaalina. Yhä edelleen taskuissani kulkee mukana mistä milloinkin löytämiäni kiviä. Olen monesti huvittuneena ajatellut, että jos joku jossain pyytäisi nähdä taskujeni sisällön, hän varmaan hämmästyisi millaisia murikoita sieltä paljastuisikaan. Ilokseni jälkikasvummekin näyttää perineen intohimon kiviin. Mikäs siinä. Onhan niitä huonompiakin intohimoja.
Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!
