Ajatuksia työstä

Tämänkertainen aiheeni on varsin ajankohtainen ja ollut paljon pinnalla viime aikoina. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja ajattelin kirjoitella tästä hieman omia ajatuksianikin.

Työsuhteeni päätyttyä olen usein yllättänyt itseni pohtimasta nykyajan työllisyystilannetta. En ole koskaan ollut vakituisessa työpaikassa. Työni ovat aina olleet määräaikaisia ja suhtaudun siihen luontevasti kantamatta asiasta sen suurempaa stressiä. Olen huolehtinut siitä, että asiani ovat kunnossa myös työttömyyden yllättäessä.

Toista oli parikymmentä vuotta sitten, kun etsin ensimmäisiä kertoja työtä itselleni. Läheiseni painottivat, että vakituinen työpaikka pitää olla ja työssä pitää käydä. Kotiin ei saanut jäädä laiskottelemaan vaan työtä piti etsiä aktiivisesti. Opin itsekin ajattelemaan, että työpaikan pitää olla vakituinen ja vielä aivan viime aikoina toivoin saavani vakituisen työpaikan.

Nyt olen muuttanut käsitystäni ja hyväksynyt sen tosiasian, että minulla ei välttämättä tule koskaan olemaan vakituista työpaikkaa. Niin se vaan on. Uskallan väittää, että nykyään yhä useampi ihminen on kanssani samassa tilanteessa. Monella muullakaan ei tule koskaan olemaan vakituista työpaikkaa. Osa työpaikoista on aina ollut kausiluonteisia, joten on aina ollut olemassa ihmisiä, joilla on määräaikainen työsuhde. Heillä työsesonki saattaa keskittyä kesään tai talveen. Muun ajan vuodesta he tekevät jotain muuta. Todennäköisesti he ovat työttömänä tai tekevät muita hanttihommia. On myös ihmisiä, joilla on monia erilaisia pätkä- ja osatöitä eivätkä he tunne olevansa työttömiä, vaikka heidät ehkä voisi sellaisiksi lukea. Avainasia on kuinka työttömyyteen tai työllisyyteen osaa suhtautua.

Toiset ottavat työttömyytensä hyvinkin raskaasti, koska työttömyys voi tuoda tullessaan pahoja taloudellisia tilanteita ja hyödyttömyyden tunteen. Olen henkilökohtaisesti kokenut molemmat tilanteet. Tosin taloudellinen tilanteeni ei ollut aivan katastrofaalinen, koska eihän minulla ole velkaakaan, mutta säästöjäni työttömyys söi kiihtyvällä vauhdilla ja se toi mukanaan henkisiä paineita ja ahdistusta. Ratkaisin viimein tilanteen vähentämällä kulujani radikaalisti. Irtisanoin lehtitilauksiani ja turhia vakuutuksiani, erosin yhdistyksistä ja nipistin muutenkin kulujani kaikista mahdollisista paikoista. Työttömyysjaksoni pidentyessä tunsin itseni viimein myös yhteiskunnalle hyödyttömäksi. Oikeastaan en osaa sanoa, kumpi tuntui pahemmalta, mutta yritän jatkossa välttää molempia tilanteita parhaalla mahdollisella tavalla. Aion järjestää itselleni virikkeitä ja pitää hyvinvoinnistani huolta myös ruokavalion avulla. Olen nyt myös henkisesti paremmin varautunut tilanteeseen. Kokemukseni mukaan oikea ratkaisu tilanteeseen ei missään nimessä ole paikalleen jumittuminen, sohvalla makaaminen ja herkkujen mättäminen.

Mistä sitten johtuu, että Suomessa on pula työntekijöistä, vaikka työttömiä on pilvin pimein. Osittain se johtuu siitä, että tiettyjen alojen arvostus on laskenut ja tällaisille aloille on vaikeaa löytää työntekijöitä. Yleensä nämä alat ovat huonosti palkattuja työn määrään nähden. Toinen syy työntekijäpulaan on se, että joillekin aloille koulutetaan liikaa porukkaa avoimiin työpaikkoihin nähden. Kolmas syy on tämänhetkinen yhteiskunnallinen tilanne, joka tekee yhä useammasta yrityksestä kannattamattomia, jolloin nopeaa tietä parempaan tulokseen yritetään saavuttaa irtisanomalla työntekijöitä. Se valitettavasti on lyhytaikainen pelastus. Neljäs syy voisi olla se, että työikäinen väestö ikääntyy eikä kelpaa enää työnantajille. Työnantajat etsivät yhä useammin työntekijää, joka on nuori ja jolla on viisikymppisen työkokemus. Aivan mahdoton yhtälö. Olen työelämässä törmännyt myös sellaiseen ilmiöön, että työnantaja on sokaistunut työnhakijan korkeasta koulutuksesta ja palkannut tämän koulutustasoon nähden aivan liian vaatimattomaan hommaan. Näitä tapauksia on varmasti nykyään entistä enemmän, koska työpaikoista on pulaa ja kilpailu on kovaa.

Mielestäni hallituksen tulisi löytää rakentavia ratkaisuja nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen eikä heikentää säästöpäätöksillään entisestään kansalaisten hyvinvointia. Rahavirtoja tulisi ohjata kotimaisiin kohteisiin eikä ulkomaille ja myös joidenkin kotimaisten kohteiden tukia ja palkkiota voisi tarkistaa. Keskittäminen ei tuo ratkaisuja vaan heikentää turvallisuutta ja hyvinvointia monella tasolla.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Puutarhakukkia

Olen ihastunut vanhanajan perennoihin ja hankkinut niitä pihallemme. Suurimman osan istutuksista olen saanut lahjoituksina. Joitakin kukkia olen ostanut postimyynnistä, mutta yleensä ne eivät ole mainittavasti menestyneet meillä. Tänä kesänä hankin uudelleen pari puskaa särkynyttä sydäntä muutama vuosi sitten hävinneiden tilalle, mutta eivät näytä olevan tällä hetkellä kovin hyvässä kunnossa kastelusta huolimatta.

Perinteiset joka kesän kukkaset pihallamme ovat orvokkeja, samettikukkia ja harsokukkia. Viime kesänä kokeilin kirjopäivänkakkaraa ja ihastuin siihen niin paljon, että kylvin sitä tänäkin vuonna isoihin ruukkuihin. Samalla kylvin ruukkuihin vanhentuneita kukkasiemensekoituksia saadakseni ne pois laatikoistani. Yllätyksekseni ne lähtivät hyvin itämään ja nyt minulla on muutama ruukullinen niittykukkasekoituksia. Tässä tapauksessa siementen kasvuteho ei ollut vielä menetetty.

Olen pitkään ihmetellyt ääneenkin, kun en missään ole törmännyt luonnonvaraisiin päivänkakkaroihin, joita olen kaivannut kovasti. Lapsuudessani niitä kasvoi tienpientareet täynnä. Onko syy tähän päiväkakkaroiden puutteeseen se, että tienpientareita niitetään nykyään niin paljon. Tänä kesänä löysin pihaltamme ihka oikean päivänkakkaran, joka piti esitellä jälkikasvullekin. Koska se oli ainoa, en antanut poimia sitä. Sittemmin se taisi kadota miehen siistiessä pihallamme nurmikkoa trimmerillä. Päivänkakkaroiden ja kissankellojen sijaan tienpientareet näyttävät nykyään olevan paikoin tulvillaan lupiineja. Luulin ensin liioitelluksi uutisia lupiineista valtaajakasveina kunnes näin ne valtavat lämpäreet tienvarsilla. Pakko varmaan uskoa, että lupiineista saattaa tulla riesaa. Meillä on itselläkin lupiineja pihalla samassa kukkapenkissä humalan kanssa, mutta yrityksistä huolimatta ne eivät ole innostuneet leviämään ja ovat kasvaneet aika hillitysti muutenkin. Humalat sen sijaan koen jo ongelmaksi, kun köynnökset luikertavat tänä kesänä ensimmäistä kertaa pitkin nurmikkoa. Lupasinkin eräälle tutulle humalan versoja saadakseni kasvuston pihallamme hallintaan.

Mieltäni ilahdutti tänä kesänä keskeltä pihaamme niin ikään trimmeriltä muutama vuosi sitten pelastettu ruusun alku, jonka luulin pitkään olevan suviruusu. Tänä kesänä se kukki monin kukkasin ja paljastui juhannusruusuksi. Miehenikin ehti kertoa toivovansa pihallemme juhannusruusua. Nyt kasvatamme ruusuamme hellästi kuin kukkaa kämmenellä ja harkitsemme siirtäisimmekö sen jossain vaiheessa paraatipaikalle. Tosin se näyttää viihtyvän nykyisessä paikassaan niin hyvin, etten tiedä uskaltaako sitä siirtää siitä mihinkään. Aika näyttää. Ehkä hankimme uusia juhannusruusun taimia ja annamme nykyisen pensaan kasvaa rauhassa paikallaan.

Joillakin pihoilla olen nähnyt tuoksuvattua ja sitä löytyy meidänkin pihaltamme pieni pensas. Se muistuttaa yksinkertaista suviruusua ja sen takia olen siihen varmaankin ihastunut. Kasvupaikka vain on turhan syrjäinen ja pensas pitäisikin ehkä siirtää näkyvämmälle paikalle ennen kuin se kasvaa liian isoksi.

On kiehtovaa, miten kokeilemalla löytää ne parhaat kasvit omalle pihalleen. Yleensä juuri vanhanajan lajikkeet ovat ne kaikkein kestävimmät ja hyviksi havaitut.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kortti eläinten ystävälle

Pääsemme nyt viikonloppuna viettämään jälleen syntymäpäiviä. Syntymäpäiväsankari pitää kovasti eläimistä, joten on luontevaa, että syntymäpäiväkortin aihe liittyy jotenkin eläimiin.

Tällä kertaa tein kortista yksiosaisen ja valitsin pääväriksi ruskean eri sävyt. Kortin alimmainen paperi on kuviollinen ja päällimmäisessä on vaalealla pohjalla vanhanaikaista kaunokirjoitusta. Päällimmäisen paperin reunat leikkasin kuviosaksilla. Kissakuvan olen kiinnittänyt hieman koholle tarratyynyillä. Onnittelutekstin alimmainen iso kimallereunainen pohja on liimattu korttiin kiinni. Pienemmän osan ja onnittelutekstin sisältävän osan olen nekin kiinnittänyt koholle tarratyynyillä. Lopuksi liimasin kuumapistoolilla muutaman paperikukan korttiin ja kiinnitin kukkien keskuksiin tekotimantit.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Herkkuja omenoista

Loppukesä on minusta kiehtovaa ja ihanaa aikaa monestakin syystä. Yksi suuresti arvostamistani asioista on ehdottomasti sadonkorjuu. Tänä kesänä olemme saaneet omenapuistamme runsaasti omenoita, enemmän kuin koskaan ennen. Joskus aiemmin olen lahjoittanut suurimman osan omenasadostamme pois, mutta tänä vuonna aion yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon omassa keittiössämme. Sadosta varmasti riittää silti maistiaisia ja leipomuksia muillekin.

Puutarhassamme kasvaa kolme erilaista omenalajiketta, mutta koska olemme saaneet ne kaikki lahjaksi, ovat lajikkeiden nimet painuneet auttamattomasti unholaan. Yksi puista ei ole vielä kukkinut kertaakaan, mutta kahta muuta lajiketta olemme jo päässeet maistamaan ja hyödyntämään. Toinen lajike on vihreä ja makea, toinen punavihreä ja hieman hapahko.

Muutama vuosi sitten tein ensimmäistä kertaa omenoistamme hilloa. Siitä tuli ihan hyvää, mutta ei kovin makeaa. Keksin lisätä hilloon kanelia ja mieheni söi hilloa aina lettujen ja kermavaahdon kanssa. Mitään varsinaista ohjetta hilloon minulla ei ollut eikä tullut kirjattua tietoja muistiin. Tänäkin vuonna voisin kokeilla omenahillon valmistusta, mutta todennäköisesti teen siitä erilaista kuin viimeksi.

Yleensä teen omenoista perinteisesti omenapiirakkaa, kuten tänäänkin. Omenapiirakkani salainen ainesosa on kookoshiutaleet, joita sekoitan taikinaan. Tai ei se niin salainen ainesosa ole, koska löytänyt ohjeen leivontakirjasta, mutta on hauska seurata vieraiden ilmeitä ja ihmetystä, kun he eivät tiedä mikä piirakassa oikein maistuu.

Yksi herkuistamme on omenahyve, johon tulee muistaakseni ainakin voita, kaurahiutaleita ja omenoita. Omenahyveen kruunaa vaniljakastike, kuten monet muutkin omenaherkut. Joudun lähiaikoina varmasti perehtymään moniin uusiinkin resepteihin, jotta saan koko omenasatomme hyödynnettyä. Jos en enää muuta keksi, niin ainakin lopuista voi keittää mehua.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kahvipusseista tehty rasia

Kävin äitini luona kylässä. Hän oli jälleen askarrellut kahvipusseista kaikenlaista ja ajattelin esitellä teillekin yhden hänen tekemistään töistä.

Ohessa on jonkinlainen rasian tyyppinen kahvipussityö.

Rasian kannen saa myös avattua.

Valitettavasti en osaa kertoa tästä työstä enempää, mutta nämä kahvipussiaskartelut ovat kyllä todella hienoja ja esittelemisen arvoisia kaikesta huolimatta.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Sinisävyinen synttärikortti

Meidät on kutsuttu ensi viikonlopuksi juhlimaan pyöreitä. Mieheni lupasi järjestää lahjapuolen kuntoon ja minä perinteisesti lupasin valmistaa kortin.

Koska päivänsankari on miespuolinen, päätin askarrella sinisävyisen kortin. Pääsin samalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan ostamiani uusia paperikukkia.

Valitsin korttiin pohjaksi vihertävän helmiäishohtoisen kaksiosaisen korttipohjan. Kortin kanteen sommittelin ensin kukkasia ja kun sain mielestäni sopivan sommitelman, liimasin ne kuumaliimapistoolilla korttiin. Sen jälkeen kiinnitin kukkien keskiöihin tekotimantit ja kortin reunoihin hopeanväristä koristenauhaa. Tarkoitukseni on lisätä kortin kanteen vielä onnitteluteksti ja päivänsankarin täyttämä vuosiluku.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Violetinsävyinen kukkakortti

Pitkästä aikaa korttiaskartelua.

Tänään on erään läheisen ihmisen syntymäpäivä ja muistin häntä lahjan lisäksi itse tehdyllä syntymäpäiväkortilla. Koska tämä henkilö pitää samoista väreistä kuin minäkin, oli hänelle helppo tehdä kortti.

Käytin kaksiosaista valkoista korttipohjaa, johon olen liimannut kuviopaperia, askartelukartonkia ja satiininauhaa. Tavallisten saksien lisäksi olen käyttänyt kuvioleikkuria. Kukat ja koristeet ovat paperia, metallia ja muovia. Muovikoristeet olen leikannut tarpeettomasta kynttilämansetista. Onnea -teksti on kaupasta ostettu metallinhohtoinen tarra.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kasvimaalla

Kävin jokin aika sitten kasvimaalla pienen tauon jälkeen tarkoituksenani tarkistaa, miten siementen kasvu on lähtenyt käyntiin. Olin lentää peffalleni, kun näin mihin kuntoon kasvimaani oli päässyt. Rikkaruohot olivat vallanneet koko kasvimaan ja sen ympäristön. Onneksi sain nypittyä niitä kohtuullisen helposti. Eivät olleet juurtuneet vielä kovin syvään. Mutta silti, kamala homma ja minä kun vannoin, ettei tänä kesänä tulisi käymään näin. Rikkaruohot ovat sitten salakavalia.

Ehkä tässä nyt pitäisi sitten vitsikkäästi ajatella, että syötävät rikkaruohot ovat ainakin hyvällä alulla. Ellen saa kasvimaastani muuta irti niin ainakin niitä. Ehkä minun ei kannatakaan ihan kaikkia rikkaruohoja nyhtää irti. Huomasin myös, että jokin ötökkä oli pistellyt kasvikseni parempiin suihin. Ilmeisesti niistä oli ollut sille enemmän hyötyä kuin minulle. Lisäksi en muista, mitä mihinkin kylvin. Porkkanat, sipulit ja herneet toki tunnistan ja erotan penkeistä, mutta kuvassa näkyvät isolehtiset hyvin kasvaneet kasvit ovat arvoitus. Juuristossa ei näy syötävää, mutta en menisi kyllä noita lehtiäkään syömään, vaikka ne jollekin ötökälle ovat kelvanneetkin. Lisäksi kasvi on puhjennut kukkaan ja työntää pieniä valkoisia kukkia pitkissä varsissa.

Vettäkin kasvimaani olisi jossain vaiheessa kaivannut, jolloin olisin varmaankin hyötynyt kylvöistäni enemmän. Salaatitkin kasvoivat ensin kituliaasti, mutta ryhdyttyäni päivittäin kastelemaan niitä, ne ovat innostuneet kasvamaan ja niistä saa jo satoa. Maissit kuivahtivat heti alkuunsa ja lakkasivat kasvamasta. Ensi kesänä kylvän maissini suoraan kasvimaalle ja pyrin paremmin huolehtimaan kastelusta. Kasvimaani kastelu ei aina ole niin motivoivaa puuhaa, kun maaperä tuntuu hylkivän vettä ja vesi lähtee vierimään maanpintaa pitkin ihan muualle kuin olisi tarkoitus.

Kaiholla muistelen ensimmäistä kesääni kasvimaaviljelijänä, kun jaksoin päivittäin kastella kasvimaatani ja kantaa sinne ämpäritolkulla vettä. Porkkanat olivat silloin valtavia, samoin keräkaalit, perunat ja sipulit. Toista kertaa en ole päässyt samaan saavutukseen vaan sato on jäänyt huomattavasti pienemmäksi niin koon kuin määrän suhteen.

Ehkä tässä vaiheessa kesää en enää voi pelastaa kasvimaatani eikä kannata tehdä uusia kylvöjä, mutta opikseni voin taas ottaa ja yrittää taas ensi kesänä enemmän. Paras oppihan saadaan usein kantapään kautta. Niin tässäkin tapauksessa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!