Mitä tänään syötäisi? 2

Huhtikuun lopulla postaamassani Mitä tänään syötäisi? -jutussa haastoin itseni pienentämään ruokalaskuamme ja tekemään monipuolisempia ruokia. Lupasin testata asiaa kuukauden ja kertoa teille, miten kävi. Nyt on toukokuu jo lopuillaan ja on aika paljastaa testin tulokset.

Kävin kaupassa useammin kuin yleensä ja ostin ruokaa vain pariksi päiväksi kerrallaan. Löysin internetistä mahtavia ruokareseptisivuja, joissa oli ohjeita ihan tavallisiin helppotekoisiin kotiruokiin. Valitsin tarkoituksella reseptejä ruokiin, joita meillä ei aikaisemmin oltu syöty ja joihin sisältyi kasviksia. Uusien ruokien valmistaminen onnistui yli odotusten ja oli jopa innostavaa. Koko perhe söi valmistamiani ruokia. Lapsikin söi enemmän kuin maistiaisten verran, vaikka ruoassa oli kasviksia. Ruokaa ei jäänyt juurikaan haaskioon, ainakin huomattavasti vähemmän kuin ennen testiä. Huomasin, että kasviksista saa yllättävän halvalla ruokaa. Minulla oli ollut sellainen käsitys, että ruoan valmistaminen kasviksista olisi paljon kalliimpaa kuin se olikaan. Puuropäiviä meillä ei pidetty ollenkaan. Aamupalaksi söimme tietenkin puuroa, kuten ennenkin. Uusia ruokalistallemme päässeitä ruokia olivat kaali-kasvispata, punajuurimureke, broilerigratiini, kanapasta, nakkistroganof, kinkku-sienikastike ja tonnikalapihvit. Valmistin myös arkiruoaksi pitsaa, jota harvemmin olen jaksanut tehdä, ja mieheni grillasi aurajuusto-tomaatti-pekoni-herkkusieniä. Emme käyneet kertaakaan ulkona syömässä ja haimme pikaruokaa kotiin vain kerran.

Sain siis monipuolistettua ruokalistaamme ja aion jatkaa samalla linjalla, koska toukokuussa syömämme ruoka on ollut huomattavasti ravitsevampaa ja terveellisempää kuin mitä olemme aikaisemmin syöneet. Sain myös paljon positiivista palautetta ruoastamme, mikä oli kannustavaa ja ilahduttavaa. Kaiken lisäksi ruokamme on ollut niin paljon terveellisempää, että olen jopa onnistunut laihtumaan muutaman kilon toukokuun aikana.

Mutta oliko tämä kaikki sitten halvempaa kuin normaalisti? Minulla ei varsinaisesti ole tietoa siitä, paljonko kauppakuluistamme on aikaisemmin ollut varsinaista ruokaa ja kuinka paljon muita tuotteita, joten joudun arvioimaan tilannetta. Toukokuun kauppakuitit olen säästänyt, joten toukokuun kulujakaumasta minulla on tarkka tieto. Sen perusteella arvioisin, että olen reilusti alittanut edellisten kuukausien ruokalaskut. Ja kyllä, meidänkin perheessä päästiin alle 400 euron ruokakuluihin kuukaudessa. Siihen en tähdännyt enkä uskonut sen toteutuvan, mutta niin vain kävi.

Julkaisen tuloksen jo nyt tiedostaen, että tänään on toukokuun viimeinen päivä. Ruokakuluja ei kuitenkaan tule tänään kertymään.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kahvipussin uusi elämä

Teistä varmaan jokainen tuntee jonkun, joka on hurahtanut kahvipussiaskarteluun tai on ainakin nähnyt kahvipusseista tehtyjä esineitä. Yleisimpiä töitä lienevät erilaiset kahvipusseista tehdyt korit, joita näkee myytävän markkinoilla ja toreilla. Kahvipussiaskertelusta järjestetään jopa kursseja. Ainakin joidenkin työväenopistojen tarjonnasta löytyy kursseja kahvipussiaskartelusta innostuneille ja kiinnostuneille.

Kahvipussiaskartelu on mainio tapa kierrättää tyhjiä kahvipusseja ja tehdä niistä tarve-esineitä. Näin niistä saadaan enemmän irti kuin tunkemalla sekajätteisiin. Internet on täynnä ohjeita ja vinkkejä kahvipussiaskerteluun, jos on innostunut kokeilemaan askartelua omin päin. Askartelutyylejäkin löytyy erilaisia. Toiset askartelevat puhtaasti pelkistä kahvipusseista ilman muita apuvälineitä, kun taas toiset tykkäävät ommella koneella tikkauksia kahvipussisuikaleisiin tai käyttää niittejä apunaan. Kaikki tavat ovat varmasti hyviä, kunhan lopputuloksena on käyttötarkoitukseensa sopiva ja kestävä kierrätystuote, joka miellyttää tekijää ja käyttäjää.

Uusin juttu, mihin törmäsin kahvipussiaskertelurintamalla ovat erilaiset koriste-esineet. Haluankin tässä esitellä äitini tekemän joutsenen. Tällaiset koriste-esineet lienevätkin seuraava suuri hitti kahvipussiaskartelussa. Sen verran hienon näköisiä koriste-esineitä kahvipusseista näyttää saavan.

En ole itse koskaan edes kokeillut kahvipusseista askartelua, mutta voisin ajatella käyttäväni kahvipusseja esimerkiksi korttiaskarteluissani. Ehkä niitä voisi soveltaa myös korujen tekemiseen. Kahvipusseista leikatusta nauhasta voisi varmasti myös neuloa tai virkata jotain, kunhan nauhoista ei leikkaa liian leveitä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kesähattu

Hellepäivien innoittamana päätin tehdä välityönä auringolta suojaavan kesähatun, koska huomasin, että olin lahjoittanut pois kaikki aikaisemmin tekemäni kesähatut. Hattuja on ihana tehdä ja vaihdella fiiliksen ja vaatetuksen mukaan. Minun on mielestäni vaikeaa löytää päähäni ja naamaani sopivia päähineitä kaupasta, joten olen tehnyt niitä itse.

Lankavarastoistani löysin kesähattuani varten vaaleansinistä Patonsin Washed Haze -lankaa kolme 50 gramman kerää, jotka olivat jääneet odottamaan parempia aikoja. Langasta puolet on akryylia ja puolet puuvillaa. Löysin myös pienen kerän beigen väristä jämälankaa, joka lienee Novitan lankoja noin viiden kuuden vuoden takaa. Beigestä jämälangasta suunnittelin tekeväni muutaman raidan hattuuni.

Minulla ei ollut hattuuni minkäänlaista ohjetta vaan aloitin virkkaamalla päälaelta ympyrää ja virkkauksen edetessä joko lisäsin tai vähensin silmukoita sen mukaan, miten halusin hatun muotoutuvan. Välillä sovitin, että hatusta tulee omaan päähäni sopiva. Tarkoitukseni oli käyttää tähän työhön kaikki löytämäni langat, mutta niin siinä vaan kävi, että lankaa jäi edelleen yli. Ehkä näistä saisi vielä lapsellekin hellehatun.

En päässyt sitten vielä käyttämään hattuani, kun jo pari päivää on ollut sateista, mutta kunhan ilmat taas lämpenevät niin minut löytää pihahommista tämä hattu päässäni.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kännykkäpussi ja hääkorut

Mainitsin taannoin postauksessani numero kaksi, että meidät oli kutsuttu häihin. Häät olivat eilen ja sää oli mitä mainioin. Vaikka aloitin reissuun valmistautumisen ajoissa, en kuitenkaan välttynyt viime hetken yllätyksiltä. Pidän yleensä puhelintani paljaaltaan taskussani ja minulla on olemassa myös kännykkäkotelo, mutta tietenkään en eilen löytänyt sitä mistään. Mitä tekee neuvokas ja käsistään taitava nainen? Ryhtyy tietenkin pari tuntia ennen lähtöä tekemään kännykälleen suojapussin. Nappasin käsityökoristani parit jämälangat Novitan valkoista Kotiväkeä ja vihreäsävyistä Cocos-lankaa sekä kaapista virkkuukoukun.

Tällainen siitä tuli. Ei yhtään samanvärinen kuin juhla-asuni, mutta pussukka olikin koko ajan laukussani. Aloitin virkkaamalla pussin soikean pohjaosan ensin ja jatkoin ylöspäin raidoittaen pussia välillä vihreällä langalla. Pussin yläosaan tein nauhakujan pylvässilmukoita ja ketjusilmukoita vuorottelemalla. Lopuksi pyörittelin pussiin nauhat ja pujottelin ne paikoilleen. Säästyin saumojen ompelulta ja sain pussukan kiireessä nopeasti valmiiksi. Tämä oli ensimmäinen tekemäni kännykkäpussi ja tekeminen oli niin kivaa, että teen varmasti toisenkin erivärisillä langoilla.

Kerrottakoon tässä samalla myös se, millaiset itsetehdyt korut minulla oli päälläni. Asuni koostui mekosta, jonka alaosa on musta ja yläosa liila. Ylä- ja alaosan välillä on leveä vyötärönauha, jossa on hopean- ja liilan värisiä paljetti- ja helmikoristeluita. Koska mekko on hihaton, minulla oli päälläni vielä ohut liila neuletakki. Koruiksi valitsin mustaa ja hopeaa tasapainottamaan kokonaisuutta. Mekon kaula-aukko on avara, joten tarvitsin ehdottomasti kaulaani korun.

Kaulakorun olen tehnyt musta-hopea-kirkas värisistä ja hopeoiduista lasihelmistä. Korvakoruissa on mustat ja hopeoidut helmet. Korujen osat ovat hopeoidut. Näitä koruja tulen varmasti käyttämään monet kerrat, koska ne on helppo yhdistää muidenkin kuin juhlavaatteiden kanssa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kesäisen keltaista

Vaihteeksi jotain muuta kuin suosikkikorujani, vaikka korulinjalla mennään tälläkin kertaa.

Tämän keltaisen korusetin olen valmistanut kukkakuvioisista puuhelmista, kissansilmähelmistä, lasihelmistä, siemenhelmistä ja hopean värisistä helmistä. Kaulakorun helmet olen pujotellut siimaan. Korvakoruissa olen käyttänyt samoja helmiä kuin kaulakorussakin ja korvakorujen osat ovat hopeoidut.

Pidän tämän korusetin ulkonäöstä, vaikken itse juurikaan välitä keltaisesta. Tästä korusetistä minulle tulee aina kesä mieleen. Korusetti on niin pirteän värinen, että melkein voisin tykätä keltaisesta vain sen takia, että saisin laittaa korut kaulaani ja korviini.

Kesäisen keltaista leijailee tuolla ulkonakin, nimittäin siitepölyn muodossa. Monille niin ikävä siitepölykausi on alkanut ja siitepölyallergiasta kärsitään meidänkin perheessä. Eilen oireet olivat jo melko pahoja varsinkin lapsella. Tänä keväänä tosin siitepöly on niin runsasta, että siitä saavat oireita sellaisetkin ihmiset, joille ei tavallisesti tule oireita. Koitetaan kuitenkin kestää lääkityksen voimin ja toivotaan, että edes välillä saataisi sadetta, joka puhdistaisi ilmaa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Hopeaa ja ametisteja

Kuten jotkut jo ehkä ovat huomanneet, niin pidän kovasti viininpunaisesta ja violetista. Näin ollen ei liene yllätys, että tunnen vetoa myös ametisteihin. Niinpä tein pitkän kaulakorun tilaamistani ametisteista ja ohuesta hopeoidusta ketjusta, johon liitin pätkiä hopeoidusta sydänketjusta.

Tästä korusta tykkään todella ja pidän sitä usein.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Helppo ajanvietepeli

Esittelen teille helpon ja yksinkertaisen ajanvietepelin, jota voi pelata itsekseen melkeinpä missä tahansa. Jos pidät ristikoista, sudokuista tai pulmatehtävistä, pidät ehkä tästäkin. Tarvitset vain ruutupaperia ja kynän.

Rajaa paperille 10 x 10 ruudun kokoinen alue. Pelin ideana on merkitä paperille järjestyksessä numerot yhdestä sataan niin, että vaaka- ja pystysuoraan liikkuessasi peräkkäisten numeroiden väliin on jäätävä kaksi ruutua. Vinoon liikkuessasi peräkkäisten numeroiden väliin on jäätävä yksi ruutu. Voit liikkua mihin suuntaan tahansa ja vaihtaa suuntaa halutessasi. Pelin tavoitteena on saada kaikki sata numeroa mahdutettua 10 x 10 ruudun alueelle. Olen kerran (tänään) saanut kaikki 100 numeroa ruudukolle, mutta yleensä peli tyssää noin 93 numeron jälkeen, kun en saa enää pelin sääntöjä noudattamalla mahdutettua numeroita rajatulle alueelle. Pelissä voi olla merkitystä sillä, mistä kohti aloitat ja miten lähdet täyttämään ruudukkoa. Kokeilemalla sen tiedät.

Peli sopii kaikille, jotka tämän tyyppisistä peleistä pitävät ja osaavat kirjoittaa numerot yhdestä sataan. Ellet ole innostunut pelaamaan yksiksesi, voit haastaa kaverin mukaan. Mukavia pelihetkiä!


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Koruja turkooseista helmistä

Viikonloppuaskareena valmistui vaihteeksi koruja. Ostin viikko sitten Sinellin Aquarius -helmisekoituksen, joka sisälsi erilaisia turkooseja ja kirkkaita lasi- ja muovihelmiä. Pussi lojui houkuttelevasti pöydälläni koko viikon enkä enää malttanut pitää siitä näppejäni erossa.

Näin koko ajan mielessäni millaisen korun siitä haluaisin eikä sitä tarvinnut paljoa suunnitella. Lisäsin koruun omista helmistäni metallihelmiä sekä turkooseja helmiäislasihelmiä ja särölasihelmiä. Helmiä kertyi niin paljon, että niitä riitti piiiitkän kaulakorun lisäksi rannekoruunkin.

Yläkuvasta voi muodostaa jonkilaisen käsityksen kaulakorun pituudesta. Alhaalla tarkempi kuva koruista.

Turkoosi on mielestäni kaunis väri ja sitä on mukava käyttää erityisesti kesäisin, jolloin se korostaa rusketusta. Näissä koruissa yhdistin turkoosit helmet hopeoituun metalliin, mutta turkoosi sopii hyvin yhteen kullanvärisenkin metallin kanssa.

Pöydälläni odottaa myös pussi viininpunaisia helmiä, mutta niistä lisää joskus toisella kertaa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Sohvaa korjaamassa

Ostin nykyisen kangassohvamme noin kymmenen vuotta sitten, melko tarkalleen näihin aikoihin. Sohva on ollut kovassa käytössä ja siinä ovat viihtyneet niin lemmikkimme, isäntäväki kuin vieraatkin. Toisena sohvana meillä on vanha sivusta vedettävä puusohva, jossa on pehmustettu istuinosa. Siinä on kuitenkin huono istua ja makoilla, joten se on paljon vähemmällä käytöllä kuin toinen sohvamme.

Valitettavasti kangassohvamme kuitenkin hajoaa ja haurastuu vähitellen käytössä, mikä on ihan normaalia ajan kuluessa. Mies on ainakin kertaalleen korjannut rungon ja itse pääsin nyt jo toistamiseen harsimaan kangasta kasaan. Joku saattaisi jo tässä vaiheessa ostaa uuden sohvan ja onhan siitä ollut meilläkin puhetta. Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole hankkimassa uutta sohvaa vaan odotamme siihen asti, kun saamme joskus hamassa tulevaisuudessa sisustettua olohuoneen uudelleen.

Sohvasta tuli harsimisen jälkeen aika hyvä. Käytin korjaamisessa tavallista silmäneulaa ja ompelulankaa. Ainakin huomaan kehittyneeni viime kerran jälkeen eikä nuo korjailut haittaa istumista yhtään. Päinvastoin itselleni tuli hyvä mieli, kun pystyin pelastamaan huonekalun kierrätykseen tai kaatopaikalle joutumiselta ja jatkamaan sen käyttöikää. Siinä vaiheessa, kun korjailun jäljet alkavat haitata eikä ole tarkoitus vielä uusia sohvaa, on helppo heittää sohvan päälle irtopäällinen. Toivottavasti tämä innostaa teitä muitakin korjailemaan olemassa olevia huonekalujanne tai tuunaamaan niitä maalaamalla tai uudelleen verhoilemalla.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Origameja

Innostuin viime talvena hankkimaan itselleni origamien tekemistä varten kuvioituja kaksipuoleisia papereita ja origameja käsittelevän kirjan.

Olin jo pitkään haaveillut asiasta ja päätin lopulta tehdä haaveestani totta. Mielestäni origamit ovat kauniita ja halusin itsekin oppia taittelemaan paperista erilaisia hahmoja. Sain origameihin varmasti kipinän jo lapsena, kun mummuni opetti minulle pääskysen taittelun. Luokkakaveriltani opin rusetin ja rasian taittelun. Kiinnostus Japanin kulttuuriin ei yhtään vähentänyt intoa opetella origamien tekoa.

Arvoitusmalja

Kirjan hankittuani taittelin ensin pari aloittelijalle sopivaa mallia, kunnes vaikeammat ja hienommat mallit alkoivat olla vastustamattomia. Kirjassa on ihania ikkuna- ja ovikoristeiksi sopivia malleja, jotka aion vielä jossain vaiheessa tehdä. Edistyneille sopivista malleista tein ensimmäiseksi arvoitusmaljan. Lapsenikin ihastui origameihin ja annoin arvoitusmaljan hänelle leikkejään varten. Ajattelin, että paperinen arvoitusmalja menisi varmasti rikki lapsen leikeissä, mutta ihmeesti se on kuitenkin kestänyt ehjänä jo yli puoli vuotta.

Origami-kaloja

Mimmit-ohjelmasta bongasin helpon kalojen taitteluohjeen. Taittelin heti useita kaloja erivärisistä papereista. Kaloista saa hienon mobiilin vaikkapa ikkunaan, kun kiinnittää kalat evien päistä ompelulankaan kiinni. Taitelluista kaloista voi tehdä lapselle myös leikkiakvaarion esimerkiksi pahvilaatikkoon. Kalojen taittelu ei liene ylivoimaisen vaikeaa lapsellekaan ja mikäpä estää koristelemalla tekemästä niistä vielä entistä hienompia.



Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Luonto ympärillämme

On tutkittu, että luonnossa liikkuminen rauhoittaa ja tervehdyttää ihmistä henkisesti eikä se fyysisestikään ole huono asia. Luonto on kuulunut suomalaisuuteen jo ammoisista ajoista. Valitettavasti nykypäivänä ihmiset, varsinkin lapset, ovat vieraantuneet luonnosta ja kulkevat luonnossa vähemmän kuin ennen. Maaseudut autioituvat, kun ihmiset muuttavat kaupunkiin palveluiden ja töiden perässä. Ihminen on kuitenkin osa luontoa ja hektinen kaupunkiympäristö voi aiheuttaa ahdistusta. Ennen vanhaan ihmiset osasivat erilaisia luonnossa selviytymisen taitoja, nykyään ei juurikaan. Lapset eivät osaa enää kulkea luonnossa ja he vierastavat metsää. He eivät tunne kasvi- ja eläinlajeja eivätkä eläinten jälkiä äänistä puhumattakaan. Jopa tavalliset maaseudun kotieläimet voivat olla vieraita eikä maaseudun roolia ruoantuotannossa tunneta. Lapset saattavat luulla, että maito tehdään tehtaassa eivätkä he tiedä, mikä kananmuna on. Kun lapsi saa mahdollisuuden kulkea metsässä, se avaa hänen mielikuvitustaan eikä hän tarvitse leikkeihinsä tehtaassa valmistettuja leluja, koska hän löytää leikkimiseen tarvittavia välineitä ympäriltään luonnosta. Näin kävi meilläkin, kun johdatin lapsemme leikkimään pihallamme olevaan pieneen metsikköön. Sen jälkeen metsikkö on ollut lapselle tärkeä paikka, jossa käydään päivittäin kävelemässä ja leikkimässä.

Kurki lennossa

Luonnon roskaaminen on ihan älytöntä puuhaa. Onneksi ihmiset osaavat jo nykyään kierrättää tavaroita. Tyhjistä pulloista maksettavat pantit ovat vähentäneet luontoon jäävien pullojen määrää. Kuitenkin, viime vuonna esimerkiksi Kalajoen Hiekkasärkiltä kerättiin juhannusjuhlien jälkeen satojen eurojen edestä juhlakansan jälkeensä jättämiä tyhjiä pulloja. Näky juhannusjuhlien ja festareiden jälkeen on muutenkin surkea. Roskia kerätään jätesäkeittäin, koska juhlijat eivät itse viitsi niitä kerätä tai kykene keräämään. Kaatopaikkojen keskittäminen aiheuttaa sen, että roskaaminen on taas lisääntymään päin, kun ihmiset eivät viitsi lähteä jopa sadan kilometrin päähän viemään roskia. Huonekaluja hylätään luontoon, roskapusseja heitellään ojiin ja puutarhajätteet kipataan surutta mihin tahansa. Puutarhajätteet toki maatuvat jossain vaiheessa, mutta ne olisi parasta hyödyntää omassa kompostissa. Huonekalujakin voi tietyin ehdoin kierrättää tai entisöidä. Toisen roska voi olla toiselle aarre.

Merimaisema

Kaverikoirien lisääntynyt käyttö on yksi esimerkki luonnon parantavasta voimasta. Kaverikoirien avulla luontoa ja eläimiä tuodaan heidän ulottuvilleen, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta päästä kosketuksiin luontokappaleiden kanssa. Kaverikoiran tapaaminen voi olla vanhukselle päivän kohokohta ja odotettu tapahtuma. Lapset oppivat eläinten välityksellä käsittelemään niitä, osoittamaan tunteitaan sekä ottamaan huomioon luonnon ja toisensa. Varmasti monet lemmikkien omistajatkin ovat huomanneet kuinka lemmikin rapsuttelu laukaisee stressiä ja vie ajatukset pois ikävistä asioista. Jotkut eivät saisi itseään edes liikkeelle ilman lemmikin apua. Ulkoilut lemmikin kanssa suuntautuvat monesti luontoon tai luonnon äärelle niillä, joilla tämä mahdollisuus on. Lemmikkikin lataa akkujaan luonnossa liikkuessaan ja usein lemmikin luontaiset vaistot pääsevätkin valloilleen luonnossa liikkuessaan.

Koiran kanssa lenkillä

Luonto antaa meille periaatteessa kaiken, mitä tarvitsemme. Vuosikymmeniä sitten suomalaiset elivät pitkälti omavaraistaloudessa. Ruoka kasvatettiin itse ja tavaroita tehtiin itse. Turhia tavaroita ei kertynyt nurkkiin. Kaikilla oli töitä ja ihmisillä oli tukiverkosto ympärillään. Yksinäisyyttä ei ollut niin paljon kuin nykyään ja naapuriin saattoi poiketa kylään milloin vain. Ihmiset pitivät toisistaan huolta. Nyky-yhteiskunta on johtanut siihen, että luonto saastuu ja tuhoutuu, ihmiset voivat huonosti, keskittäminen ja teollistuminen syövät työpaikkoja, omaisuus ja raha ovat yliarvostettuja, kaikenlaiset ongelmat ovat lisääntyneet. Luonnonvarat pistetään surutta rahoiksi. Jos meno jatkuu samanlaisena, niin jossain vaiheessa luonnovarat loppuvat ja luonto saastuu pahemman kerran. Onko se meidän perintömme jälkipolville?


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kirjojen lumoissa

Luen iltaisin, kun lapseni on nukahtanut. Se on minun omaa aikaani, josta nautin rauhoittuen päivän kiireistä ja tekemällä jotain mielekästä omissa oloissani. Olen lukenut kirjoja lapsesta saakka ja nautin tarinoista. Koen, että lukemisharrastukseni on auttanut minua myös kielellisesti ja visuaalisesti. Kotiini on karttunut vuosien varrella muutaman sadan kirjan kotikirjasto. Hankin itselleni vain sellaisia kirjoja, jotka ovat niin kiinnostavia, että niitä tulee luettua useampaan kertaan. Joskus tietenkin tulee hutiostoksiakin, mutta äärimmäisen harvoin, ja sellaiset laitan kiertoon divariin. Kotikirjastoni alkoi kertyä ollessani toistakymmentä vuotta sitten kirjallisella alalla töissä. Voisi ehkä leikkisästi puhua ammattitaudista, joka ei parantunut.

Minulla on joskus monta kirjaa yhtä aikaa kesken, kuten tällä hetkellä. Luen niitä fiiliksen mukaan. Välillä luen myös sarjakuvia ja aikakauslehtiä. Sängyn vieressä oleva lehtitelineeni on kukkuroillaan kirjoja ja lehtiä. Lehdet annan kiertoon lähipiiriini ja heiltä saan vastaavasti silloin tällöin uusia lehtiä luettavakseni. Tällä hetkellä luen Jari Tervon Esikoista, Viivi ja Wagner -sarjakuvia, Eila Pennasen Naivisteja ja äitienpäivälahjaksi saamaani Pauliina Rauhalan Taivaslaulua. Uusin kirjani on kieltämättä tempaissut minut lumoihinsa, uuteen, ennestään tuntemattomaan maailmaan ja tarjonnut mahdollisuuden tirkistellä. Kirja herättää ajatuksia ja saa minut vertaamaan omaa elämääni kirjassa esitettyyn elämäntapaan. Samalla kirjaa ahmii eteenpäin selvittääkseen, miten kirjan henkilöille käy.

En lue varsinaisesti jonkun tietyn kirjailijan kirjoja tai jotain tiettyä kirjallisuuslajia, mutta toki minultakin löytyy kirjahyllystä useampia tietyn kirjailijan kirjoittamia kirjoja. Pidän elämäkerroista ja kaunokirjallisuudesta. Muutama dekkarikin minulta löytyy sekä historiallisia kirjoja. Lisäksi löytyy eri alojen tietokirjoja. Kirjastojen poistomyynneistä ja divareista olen joskus tehnyt löytöjä halvalla. Sellainen on Eila Pennasen Naivistitkin. Kuulun myös muutamaan kirjakerhoon, joiden alennusmyynneistä tulee joskus tilattua kirjoja. Kirjakerhon kautta tunnen lähinnä pysyväni ajan tasalla siitä, mitä kirjallisuusmaailmassa tapahtuu. Sieltä saan myös vinkkejä mahdollisiin uusiin kirjahankintoihin. Minun pitää kuitenkin yleensä saada selailla kirjaa käsissäni ja lukea siitä satunnaisia lukunäytteitä, jotta tiedän olisiko kirja itselleni mieluinen.

Kirjaston palveluja en käytä nykyään lainkaan ja se on minusta hyvin valitettavaa. Pidän kirjastojen tunnelmasta ja viihdyn niissä. Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni kirjastokäynneistä jännittyneen ja odottavan tunnelman. Aion tutustuttaa lapseni kirjaston maailmaan mahdollisesti jo tänä vuonna. Samalla toivon, että omakin kirjastopalveluiden hyödyntäminen alkaa taas uudelleen. Kirjastopalveluiden käyttäminenhän tuo ehdottomasti säästöjä eikä omiin nurkkiin kerry sen myötä tavaraa lojumaan. Jossain vaiheessa olen suunnitellut oman kotikirjastoni lahjoittamisen kyläkirjastollemme, jos se heille kelpaa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Siemenistä taimiksi

Kirjoitin tänne blogiini jokin aika sitten kylvöpuuhistani. Nyt siemenet ovat itäneet ja niistä on kasvanut honteloita taimia. On siis aika koulia taimet ja siirtää ne vahvistumaan tilavampiin purkkeihin. Olin yllättynyt, miten nopeasti siemenet itivät tänä keväänä. Viime keväänä ne eivät meinanneet millään itää, vaikka oli aurinkoinen ja lämmin kevät. Lieneekö sillä ollut merkitystä, että tänä keväänä kylvin siemenet kasvavan kuun aikaan. Huomasin sen juuri kalenterista. En ollut suunnitellut asiaa enkä kokeillut sitä aikaisemmin.

Lehtikaalin taimia

Hyvällä mallilla ovat, mutta näillä on jo kiire uusiin purkkeihin!

Maissin versoja

Kukkakaalin taimet uusissa purkeissa

Vähän hirvittää nuo kaalin taimet, kun ovat noin pitkiä ja honteloita. Miten niistä voi kasvaa jotain isoa ja syötävää. Toivottavasti vahvistuvat, kun pääsevät ikkunalaudalle kunnon valoon. Unelmoin  ikkunan eteen asetettavasta taimihyllyköstä, jonka voi esikasvatuksen päätteeksi irrottaa paikoiltaan odottamaan seuraavaa kevättä. En valitettavasti ehdi nyt sellaista tähän hätään hankkimaan tai tekemään, joten jäänee ensi kevääksi. Kaikki taimeni eivät valitettavasti nyt sovi ikkunalaudoille, mutta yritän saada sopimaan mahdollisimman monta.

Orvokin taimia

Kasvimaata emme ole vielä kääntäneet ja laittaneet kylvökuntoon, kun on niin kylmää. Sen aika on muutaman viikon päästä. Mieheni kääntää kasvimaan perinteisesti traktorilla. Ei, meillä ei ole maatilaa. Traktori on ostettu lumi-, metsä- ja pihatöitä varten. Siitä onkin ollut suuri apu. Kasvimaan tasoittelun ja rikkakasvien juurten poiston teen haravoimalla. Se lienee kaikkein työläin ja tylsin homma, mutta sen jaksaa tehdä, kun tietää, että palkintona on itse kasvatettua ruokaa ja onnistumisen iloa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Sinisiä hetkiä

Tein työkavereiden pyynnöstä eräälle työkaverillemme läksiäiskorttia. Työkaveri pitää sinisestä, joten korteista tein sinisävyisiä. Toivottavasti näistä vaihtoehdoista löytyy se oikea.

Kortit olen tehnyt valkoisille kaksiosaisille korttipohjille. Koristeina olen käyttänyt paperikukkia, heteitä, helmenpuolikkaita, organzanauhaa, kuviopapereita, koristenauhaa ja tarroja.Kiinnittämiseen olen käyttänyt kuumaliimapistoolia, kaksipuoleista teippiä ja kaksipuoleisia tarratyynyjä. Paperin reunakuvioinnit olen tehnyt paperileikkureilla.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kätevät sokeripalat

Äskettäin kirjoitin sokerista, joten jatketaan vielä samaan aiheeseen liittyen, mutta positiivisessa mielessä.

Olen valjastanut kotona sokeripaloista ekologiset apulaiset siivoukseen ja ihonhoitoon. Siivouksessa olen käyttänyt sokeripaloja hyödykseni hellaa puhdistaessani. Sokeripalat kostutetaan ensin varovasti. Niitä ei saa kostuttaa liikaa, jotta ne eivät hajoa. Kostutuksen jälkeen sokeripalaa käytetään kuten patapataa eli sokeripalalla hangataan hellan levyjen metalliosia. Sokeripala kuluu hangattaessa ja täytyy vaihtaa uuteen, kun se hajoaa viimein kokonaan.

Olen käyttänyt kostutettua sokeripalaa myös kasvojen kuorinnassa eli hieronut varovasti sokeripalalla kasvojani ja sen jälkeen huuhdellut kasvoista sokerit pois. Ihoni on tuntunut tämän käsittelyn jälkeen mukavan pehmeältä. Liian kuivalla sokeripalalla voi vahingoittaa ihoa ja liian kostea pala taas hajoaa käsiin.

Meidän perheessä on käytetty hieman kostutettua sokeripalaa myös ensiapuna ampiaisen pistojen hoidossa. Kostutetulla sokeripalalla on painettu pistokohtaa, jolloin kostutettu sokeripala on imenyt itseensä pistoskohdasta ampiaisen myrkkyä ja turvotus on saatu laskemaan nopeasti. Liian kostea sokeripala hajoaa käsiin ja menettää imutehonsa. Mutta tässä täytyy nyt sanoa varoituksen sana. Jos tiedät olevasi pahasti allerginen hyönteisten pistoille, niin noudata lääkärin ohjeita. Jos tunnet olosi huonoksi hyönteisen piston jälkeen, niin hakeudu lääkäriin.

Perusajatuksenani on ollut sokeripaloja hyödyntäessäni, että niillä voi kostutettuna hangata likaa sellaisista paikoista, jotka eivät naarmuunnu tai mene kostutetusta sokerista pilalle. Ehkäpä keksit itse lisää käyttökohteita.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Ihana ihmeellinen kookosöljy

Löysin vihdoin kaupasta kauan etsimäni kookosöljyn. Teille monelle tämä lienee jo tuttu tuote, mutta minulle ihan uusi. Olen kuitenkin lukenut kookosöljyn käytöstä ja käyttäjien positiivisista kokemuksista, joten olen nyt itsekin testannut sitä erilaisissa tilanteissa. Kookosöljyn käytöstä lisää sivuilta Kookosravinto.

Ensimmäisenä iltana levitin kookosöljyä kasvoilleni ja poistin sillä kasvoiltani meikkivoiteen. Aamulla kasvojen iho oli pehmeä ja vähemmän näppyläinen, mutta pahimpiin kuiviin kohtiin, T-alueelle, jouduin seuraavana aamuna levittämään hieman kosteuttavaa voidetta. Levitin kookosöljyä myös kuiviin käsiini yön ajaksi. Öljy imeytyi yllättävän nopeasti ja seuraavana päivänäkin iho näytti koko päivän hyvältä, vaikka pesinkin käsiäni työpäivän aikana muutamia kertoja ja normaalisti viimeistään iltapäivällä käsien iho olisi ollut korppua ilman rasvausta. Kookosöljyä käytettyäni minun ei tarvinnut päivän aikana rasvata käsiäni ollenkaan. Kookosöljyä testasi myös psoriasista sairastava tuttuni. Hänenkin kokemuksensa olivat niin hyviä, että hän osti tuotteen itselleen.

Kokeiluni jatkui seuraavana päivänä tutkittuani ensin netistä kookosöljyn käyttömahdollisuuksia. Testasin kookosöljyä suun purskuttelussa. Klönttien tunkeminen suuhun ei ollut mitenkään miellyttävän tuntuista, mutta siitä ne vähitellen sulivat. Purskuttelun jälkeen syljin suuni tyhjäksi. Suu tuntui mukavan kostealta, muttei rasvaiselta ja hampaiden pesun jälkeen maku suussa oli neutraali. Tunne säilyi vielä seuraavaan päiväänkin. Jatkossa tulen kuitenkin sulattamaan kookosöljyn lämpimässä vesitilkassa käyttökokemuksen parantamiseksi.

Kookosöljy pääsi myös kainalooni deodorantin korvikkeeksi. Pesin kainaloni ensin pelkällä vedellä Kookosravinto-sivuston ohjeiden mukaisesti. Öljy imeytyi kainaloihini heti ja se neutralisoi mukavasti kainaloiden ominaishajua. Uskaltauduin testaamaan kookosöljyä deodoranttina myös töissä. Työni ei ole fyysisesti raskasta, joten ainakin minulla öljy toimi kainaloissakin eikä kukaan valittanut tuoksusta. Yllättävää kyllä, mutta kookosöljyn tuoksu haihtuu iholta melko nopeasti enkä tuoksunut ylenpalttisesti, vaikka käytinkin sitä moneen eri tarkoitukseen. Oikeastaan en tuoksunut ollenkaan kookokselle.

Oma kiinnostukseni kookosöljyyn liittyy ulkoisiin käyttömahdollisuuksiin ja ekologisuuteen. Rasvatieto sivuston mukaan kookosöljy ei olisi kaikkein paras vaihtoehto ruoanvalmistuksessa käytettäväksi kovien rasvojensa vuoksi. En ota sen kummemmin kantaa kookosöljyn käyttöön ruoanlaitossa. Jokainen saa tehdä omat päätelmänsä ja kokeilunsa.


Ja vielä tähän loppuun

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!



Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Tuoksuyliherkkyydestä

Sain kerran, hieman päälle parikymppisenä, valokuvausliikkeen kassajonossa rajun yskänpuuskan asiakkaana olleen miehen partavedestä. Tunne oli kamala, kun yskä ei ottanut loppuakseen. Jouduin lähtemään kassajonosta ulos yskimään ja raitista ilmaa hengittämään. Tuolloin en ollut vielä kuullutkaan tuoksuyliherkkyydestä. Ymmärsin kuitenkin, että voimakas partaveden tuoksu oli laukaissut yskäni eikä se loppuisi ennen kuin pääsisin tilanteesta pois.

Myöhemmin, ihan viime vuosina, olen törmännyt tuoksuyliherkkyyteen lähipiirissä, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Minulla on ollut tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä työkavereita ja myös itsekkäitä työkavereita, jotka kielloista huolimatta ovat käyttäneet voimakkaita tuoksuja työpaikalla. Olisi hienoa, jos ihmiset löytäisivät vaihtoehtoja parfyymeille ja käyttämilleen tuoksuille. Todella monet kärsivät nykyään tuoksuyliherkkyydestä ja on kamalaa joutua olemaan tilassa, jossa on vahva tuoksujen sekamelska. Itsekin huomaan herkistyneeni iän myötä tuoksuille, mutta omalla kohdallani en puhuisi silti vielä tuoksuyliherkkyydestä.

Ymmärrän, että tuoksut yhdistetään persoonallisuuteen ja puhtauteen, mutta puhdashan voi olla myös tuoksuton tai luonnollisen raikkaan tuoksuinen. Persoonallisuuttakin voi ilmentää muilla tavoilla kuin tuoksuilla. Lapsen atopian ja allergian myötä siirryin käyttämään hajusteetonta pyykinpesuainetta enkä pidä muutama vuosi sitten markkinoille tulleesta voimakastuoksuisesta pyykinpesuaineesta, jonka tuoksu ei tahdo lähteä vaatteista edes pesuainemerkkiä vaihtamalla. Nykyään en käytä enää hajuvesiäkään ja olen radikaalisti heittänyt vanhimpia hajuvesiäni roskiin. En myöskään käytä tuoksullisia hiuslakkoja. Vuosia sitten olen hankkinut kivideodorantin, joka kestää ja kestää. Kivideodorantti on monikäyttöinen ja sen teho perustuu alunaan.

Tuoksuyliherkkyydestä eli tuoksuherkkyydestä kärsii noin 10-40 % väestöstä ja heistä 90 % on naisia. Vaiva yleistyy iän myötä. Tuoksuyliherkkyyttä on vaikeaa tutkia ja se diagnosoidaan lähinnä oireiden perusteella. Tuoksuyliherkkyyden arvellaan lisääntyneen vuosian saatossa tuotteiden hajustamisen myötä. Tuoksuyliherkkä ei välttämättä reagoi pelkkiin hajusteisiin vaan oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi liuottimet tai home. Oireet voivat olla hermostollisia tai hengitystieperäisiä ja ne voivat laueta jopa minuuteissa altistumisen jälkeen. Täysin tuoksutonta ympäristöä on mahdotonta luoda, mutta kotiinkaan ei kannata eristäytyä. Työpaikoilla saattaa auttaa asiasta keskustelu.

Seuraavalla kerralla esittelen teille luonnollisen vaihtoehdon perinteiselle hajusteelle. Olen testaillut tuotetta muutaman päivän erilaisissa yhteyksissä ja havainnut sen toimivaksi.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Viininpunainen korusetti

Vaihteeksi pieni koruesittely.

Oheisen viininpunaisen korusetin olen tehnyt lahjaksi mieheni sukulaiselle. Koruissa olen käyttänyt helmiäislasihelmiä, sileitä lasihelmiä, fasettihiottuja lasihelmiä ja hopeahelmiä. Korunosat ovat hopeoituja.

Korusetti on yksi suosikeistani eikä pelkästään värinsä vuoksi.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Hyvä paha sokeri

Yle esitti viime viikolla Prisma Studion ohjelman sokerista. Ohjelma oli mielenkiintoinen, mutta se ei tuonut paljonkaan uutta asiaa kiisteltyyn aiheeseen. Ohjelmassa seurattiin toimittajan kuukauden mittaisen sokeripaaston onnistumista. Paasto ilmeisesti onnistui hyvin, mutta toimittaja kertoi huomanneensa, että monissa kaupoissa myytävissä tuotteissa on piilosokeria. Jos aikoo välttää kaikkea sokeria, on syytä lukea tuoteselosteet hyvin. Ohjelmassa haastatellun sisätautilääkärin mukaan vain lisättyä sokeria on syytä välttää, koska aivot tarvitsevat jonkin verran sokeria toimiakseen. Sokerista kokonaan kieltäytyminen ei ole hyvästä. Sokeria on myöskin osattava käyttää kohtuudella. Vaikka karkkipäiviä pitäisikin, niin ei ole syytä vetää silloinkaan överiksi ja tuhota sitä kaikkein suurinta karkkipussia. Tavallisessakin sokerissa on fruktoosia, joka suurina määrinä on maksalle suoranaista myrkkyä. Tällaiseen annokseen tarvitaan kuitenkin esimerkiksi neljä kiloa omenoita. Sokerista johtuvan rasvamaksan saa hankittua itselleen kolmessa viikossa syömällä päivittäin pussillisen karkkia ja juomalla pullon limonadia. No aiheuttaako sokeri riippuvuutta? Ei, vaikka siihen varmasti olisi helppo uskoa. Kyse on siitä, mihin on elimistönsä totuttanut. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenalla vielä vajaa pari viikkoa.

Aihe on ajankohtainen omassakin elämässäni. Kävin muutama päivä sitten sokerirasitustestissä enkä selvinnyt puhtain paperein. Olin huomannut, että makean syöminen tekee minut väsyneeksi ja voimattomaksi. En siis yhtään yllättynyt tuloksesta ja olihan minulla myös raskausajan diabetes. Onneksi kohdallani on kyse vasta diabeteksen esiasteesta ja voin ryhtiliikkeellä siirtää varsinaisen diabeteksen puhkeamista vuosilla eteenpäin. Syömällä terveellisesti ja välttämällä turhaa sokeria sekä harrastamalla noin puoli tuntia liikuntaa viitenä päivänä viikossa pääsee lääkärin mukaan jo pitkälle. Herkkuhetkiäkään ei tarvitse kokonaan unohtaa, kunhan muistaa kohtuuden.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Smoothie kokeiluja

Innostuin taannoin smoothieista luettuani aikani innokkaiden smoothien tekijöiden kirjoituksia ja kokemuksia. Mikäs sen kätevämpää ja nopeampaa kuin kulauttaa terveellistä ravintoa nestemäisessä muodossa kurkkuunsa. Tällä keinolla saattaa kuulemma saada lapsensakin höynäytettyä syömään, tai tässä tapauksessa juomaan, jotain vihreää.

Sain sitten lahjaksi blenderin ja yhtenä viikonloppuna sitä aikani kuluksi testailin. Olin suunnitellut tekeväni vihreän smoothien ja ostanut jo hyvissä ajoin tarvikkeita valmiiksi elämäni ensimmäistä smoothieta varten. Kuinka ollakaan, ainekset olivat päässeet jo menemään hieman huonoon kuntoon, jolloin vaihtoehdoiksi jäi joko ajaa lähimpään markettiin tai käyttää muita aineksia. En millään viitsinyt lähteä smoothien takia ajelemaan kauppaan, joten katselin ja mietin, mitä kotoa voisi löytyä. Vihdoin hoksasin pakkasesta käyttämättä jääneitä mustaherukoita ja päätin ottaa ne yhdeksi ainesosaksi. Sekaan laitoin myös pari banaania ja yhden sitruunan mehut.

Ensimmäisestä smoothiestani tuli ihana purppuraisen värinen ja myös hyvän makuinen. Ei kirpeä, ei makea, eikä hapan vaan pehmeän makuinen. Smoothie juotiin nopeasti loppuun ja se kelpasi mainiosti jopa miehelleni.

Viikon päästä päätin kokeilla toisenlaisen smoothien tekoa. Olin varannut tähän yritykseen mangoa, banaania ja vesimelonia. Tästä smoothiesta tuli persikkaisen värinen, mutta älyttömän imelä. Syyksi luulen niitä neljää (!) banaania, jotka työnsin sekaan. Maistelun jälkeen smoothien jäi kuta kuinkin juomatta ja päätyi seuraavana päivänä viemäriin.

Vihreän värinen smoothie on vielä kokeilematta. Jos teillä on hyviä vinkkejä smoothien tekoon, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kylvöpuuhissa

Sain vihdoin ja viimein kylvettyä kukkien ja vihannesten siemenet esikasvatuspurkkeihin. Myönnän, olen hieman myöhässä asian suhteen, mutta aika vain kuluu niin kamalan nopeasti. Laitoimme lapsen kanssa kasvamaan tomaattia, kurkkua, lehtikaalta, kukkakaalta ja maissia sekä omista siemenistä orvokkeja ja samettikukkaa. Kukkia kylvän mahdollisesti vielä lähipäivinä lisääkin. Kylvämistäni lajikkeista minulle entuudestaan kokeilemattomia ovat maissi, lehtikaali ja kukkakaali. Perunaahan en aikonut laittaa tänä vuonna, kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin.

Olen vuosi vuodelta alkanut enenevässä määrin arvostaa itse kasvatettua ja puhdasta ruokaa. Haaveenani on osittainen omavaraistalous. Kesällä itse kasvatettua ruokaa onkin helppo hakea suoraan kasvimaalta tarpeen mukaan, mutta kellarin puutteen vuoksi osan sadosta joutuu talveksi pakastamaan tai säilömään muulla tavalla, jos satoa ylipäätään jää kesän yli.

Käytän esikasvatuspurkkeina tyhjiä maitopurkkeja ja jäätelörasioita. Niistä ei kosteus tule läpi. Olen kuitenkin suojannut joidenkin purkkien alustat sanomalehdellä ja tarjottimella. Joskus kastellessa kun saattaa lorahtaa vettä purkin ulkopuolellekin.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut tapana kerätä siemenet kasvattamistani kukista ja käyttää ne seuraavan vuoden kylvöksissä hyödykseni. Olen varmaankin säästänyt pitkän pennin, kun en ole ostanut kesäkukkiani valmiiksi kasvatettuina. Samalla olen ilokseni saanut seurata kasvien sukupolvien kirjoa, sillä siemenistä kasvattamani kukat eivät välttämättä ole seuraavana vuonna saman värisiä kuin edellisenä vuonna. Keräämäni siemenet olen säilyttänyt talven yli paperipussissa ja kuivassa huoneenlämpöisessä paikassa. Joidenkin lajikkeiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, kuten omenan siemenet. Kylmäkäsittely onnistuu hyvin jääkaapissakin, jos perheenjäsenille ei ole ihan ylivoimaista sietää muutaman viikon ajan hiekkapurkkeja ruokien seassa.

Olen iloinen siitä, että kaupunkilaisetkin ovat viime vuosina innostuneet kasvattamaan ruokaansa parvekkeillaan ja kaupunkien vuokrapalstoilla. Jostain luin, että ainakin joissain ulkomaisissa kaupungeissa puutarhoja ja kasvimaita on perustettu jopa kerrostalojen katoille. En tiedä mahtaako Suomessa olla vastaavia, mutta mielestäni Suomessakin voisi tuoda enemmän luontoa kaupunkeihin ja lisätä kaupunkilaisten mahdollisuutta puutarhaharrastukseen. Omalla esimerkillämme on mahdollista vaikuttaa lastemme tulevaisuuteen ja siihen, miten he arvostavat ja kohtelevat luontoa.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Kesäneule

Olen intohimoinen neuloja. Minulla on yleensä monta neulomusta yhtä aikaa tekeillä. Vaihtelen niitä sen mukaan, millainen fiilis minulla on. Joskus on mukavaa neuloa värikkäämpää ja joskus taas lämpimämpää. Yleensä neulon iltaisin ja viikonloppuisin, kun kotihommilta ja muulta joudan.

Muutama vuosi sitten lasta odottaessani ja lapsen ollessa pieni kudoin aina, kun oli mahdollista. Kudoin jopa keskellä yötä, kun nukutin lasta ja valvoin hänen untaan. Sitten hartiani ja niskani alkoivat kipuilemaan sen verran, että minun piti vähentää käsitöiden tekemistä oikein kunnolla. Olin pitkän aikaa tekemättä käsitöitä. Mutta ihan joutenhan en osaa olla, joten tuohon aikaan tein sitten koruja ja kortteja. Viime vuonna ryhdyin taas neulomaan ja virkkaamaan ja samalla varovaisesti tunnustelemaan miten hartiani kestävät. Nykyään yritän muistaa kohtuuden enkä neulo itseäni niin helposti kipeäksi. Villasukkia en neulo enää juurikaan, paitsi hyväntekeväisyyteen, kun villasukkia on kaikilla läheisilläni jo kaapit täynnä. Minä kun en ole lähipiirini ainoa käsityöihminen. Sen sijaan nykyään neulon vuosia sitten hamstraamiani lankakiloja päähineiksi ja puseroiksi. Neulon ihan tavallisia peruspuseroita enkä yleensä käytä mitään ohjeita.

Tällä hetkellä työn alla on mm. vasta aloittamani pastellinsävyinen lyhythihainen kesäpaita Colorado puuvillalangasta. Lanka ei taida ihan koko paitaan riittää, joten olen suunnitellut raidoittavani paidan valkoisella langalla. Kävin jo kaupan lankahyllyllä varmistamassa, että suunnitelmani onnistuu, mutta sitten muistin tarkistaa omat lankavarastoni ja sieltähän löytyi Novitan Tennesee puuvillalankaa valkoisena. Tennesee on hieman ohuempaa kuin Colorado, mutta kun käsialan pitää Tenneseetä kutoessa napakkana niin lankoja pystyy hyvin kutomaan saman kokoisilla puikoilla. Nyt vain sitten puikot sauhuamaan, sillä kesähän lähestyy jo kovaa vauhtia. Lähiseuduilla on jo bongattu pääskysiä, vaikka vielä on yö- ja aamupakkasia.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudestaan!

Nostalgisia äitienpäiväkortteja

Tänäkin vuonna askartelin perinteisesti äitienpäiväkortit itse ja aiheena on nostalgia. Valmistin neljä korttia, jotka kaikki toteutin samalla periaatteella. Pohjaksi olen valinnut aukolliset kaksiosaiset kortit. Kuvat olen tilannut Taitopuoti Paperinauhasta. Paperikukat olen liimannut kuumaliimapistoolilla. Kukkien keskustaan olen kiinnittänyt itseliimautuvia tekotimantteja. Kukkien värit olen osittain valinnut kortin vastaanottajaa ajatellen.

Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Lahja-askartelu äideille ja isoäideille

Taannoin esittelin teille konvehtirasiasta äitienpäivälahjaksi askartelemani säilytysrasian. Nyt rasia saa täytettä sisäänsä. Mummu kielsi ostamasta mitään Äitienpäiväksi, joten valmistamme lahjan jälleen itse. Seuraavan helpon, edullisen ja yksinkertaisen lahjaidean pystyy toteuttamaan lähes kuka tahansa, jolta löytyy kotoa helmiä ja lankaa.

Tässä esimerkkitapauksessa käytimme kaupasta lapselle ostamani helmiämpärin sisältöä. Ämpäri on sisältä jaettu valmiiksi neljään osaan ja jokaisessa osassa on erisävyisiä toisiinsa sointuvia puuhelmiä sekä kuminauhaa.

Lapsi sai itse suunnitella korujen värit, pujotella isoreikäisiä puuhelmiä kuminauhoihin ja tehdä mummulleen korusetin. Olin apuna vain arvioimassa korujen kokoa ja solmimassa kuminauhojen päitä yhteen.

Yllä olevassa kuvassa näette valmiita koruja. Lapsi sai urakastaan tekemisen ilon ja korun lahjoittaessaan antamisen ilon. Uskon, että mummukin ilahtuu lapsen varta vasten hänelle valmistamasta korusetistä. Säilytysrasiaan todennäköisesti päätyy vielä korusetin lisäksi jotain pientä kaapista löytyvää käyttämätöntä tavaraa, kuten ruusukynttilä, pieni kristallienkeli tai karamellejä.


Kiitos, kun kävit sivuillani. Tervetuloa uudelleen!

Onnittelukortti kummitytölle

Tein onnittelukortin rakkaalle kummitytölleni, joka viettää syntymäpäiväänsä tulevana viikonloppuna.

Valitsin aukollisen kaksiosaisen korttipohjan, vaikka koen aukolliset korttipohjat melko haastaviksi ja hankaliksi toteuttaa. Kuvan tein Fizzy Moonin leimasimella ja väritin sen Promarkerin pastellinsävyisillä tusseilla. Aukon ympärille sommittelin kummitytön lempivärejä ajatellen paperikukkia, kuviopaljetteja ja pieniä läpikuultavia kukkasia, jotka liimasin kuumaliimapistoolilla. Kortin viimeistelin hopeanvärisellä onnittelutekstillä.