Vappu

Laitetaanpas näin vapun aattona pieni tietoisku vappuun liittyen. Vappu on kansainvälinen kevään juhla ja monissa maissa vapaapäivä. Suomessa sitä vietetään lähinnä työläisten ja ylioppilaiden juhlana. Vappua on vietetty jo keskiajalla ja sanana se juontaa juurensa 700-luvulla eläneeseen baijerilaiseen abbedissa Valburgiin, joka julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta. Työväenliike valitsi vapun kansainväliseksi juhlapäiväkseen 1800-luvun lopulla. Suomessa vappu on ollut liputuspäivä vuodesta 1979.

Monen vappuun kuuluvat perinteisesti sima ja munkit, itse tehtynä tai ostettuna. Kaupungeissa on tapana käydä jopa vappubrunssilla puistossa tai ravintolassa. Syömällä vappuna hyvin uskottiin ennen vanhaan kerättävän voimia tulevaa kesää varten. Monet mieltävät vappuviuhkat, ilmapallot ja serpentiinit vappuun kuuluviksi. Vappuna on joillakin tapana käyttää ylioppilas-, teekkari-, insinööri-, merkonomi- tai tradenomilakkia, keneltä millainenkin löytyy. Vappu voi olla tietynlainen merkkipaalu myös muissa asioissa. Toiset avaavat mökkeilykauden juuri vappuna ja joihinkin kioskeihin tulee myyntiin tötteröitä ja pehmiksiä. Vappuna järjestetään myös monenlaisia tapahtumia, kuten vappumatineoita ja vappumarsseja. Katujen varsille saattaa ilmestyä monenlaista vappukrääsää myyviä kojuja. Kuinka moni muistaa vappukukat, pienet rintaneulat, joita myydään lastensuojelutyön tukemiseksi. Niitä en valitettavasti ole nähnyt sitten 1980-luvun. Ehkä en ole ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Omaan vappuuni kuuluvat sima ja munkit sekä lasten myötä vappuviuhkat, ilmapallot ja serpentiinit vuosien tauon jälkeen. Joskus saatamme käydä ravintolassa syömässäkin, jos vappuna ei ole töitä. Kotiin ostetaan ainakin nakkeja ja perunasalaattia. Lakkia en ole koskaan pitänyt, vaikka sellaisia löytyykin. Vappuna nautin siitä, ettei ole kiire minnekään ja on aikaa tehdä omia juttuja perheen parissa. Hyvällä ilmalla on mukavaa vaikka grillata ja oleskella muuten vaan pihalla keväästä nauttien.


Toivon teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista Vappua!

Lempikoruja

Olen harrastanut korujen tekemistä lähes kolme vuotta. Innostuin korujen tekemisestä erään työsuhteeni päätteeksi. En ole käynyt kursseja aiheeseen liittyen vaan olen opetellut korujen tekemistä itsekseni. Aluksi käytin korujen tekemisessä apuna mieheni työkaluja ja ostin viimein omat, kun mieheni tarvitsi työkalujaan muihin hommiin. Jonkin verran olen tehnyt koruja taivuttamalla metallia ja kyseisistä koruista onkin tullut lempikorujani yksinkertaisuutensa ja rouheutensa ansiosta. Käytän koruja kausittain, välillä enemmän ja välillä vähemmän tai en lainkaan.

Ohessa esittelen muutaman metallista taivuttamani korun.

Mustassa nahkanauhassa roikkuvassa kukkakorussa olen käyttänyt alumiini- ja hopealankaa. Keskelle olen asettanut foliohelmen. Koru on kokoonsa nähden hyvin kevyt, mikä johtuu käyttämästäni alumiinilangasta.

Tässä pyöreässä riipuksessa olen käyttänyt kuparilankaa, siimaa ja siemenhelmiä. Kuvassa koru on vielä hieman viimeistelemätön siimojen osalta. Samanlaisen riipuksen olen tehnyt punaisista siemenhelmistä.

Nämä etnistyyliset suuret korvakorut ovat ykköslempparikoruni. Korut olen tehnyt alumiini- ja hopealangasta, hopeahelmistä ja -välirenkaista sekä puuhelmistä. Koukut ovat hopeoidut. Nämäkin korut ovat kokoonsa nähden suhteellisen kevyet, mutta suuret korvakorut saattavat muuten olla hieman kömpelöt.


Koruseppä on ollut joskus nuorempana haaveammattini, mutta en tullut koskaan hakeneeksi alan kouluun, koska ne sijaitsivat niin kaukana kotoani. Onneksi löysin lähes parikymmentä vuotta myöhemmin korujen tekemisestä harrastuksen ja olen sen kautta päässyt toteuttamaan nuoruuden unelmaani.

Mitä tänään syötäisi?

Vaikka olenkin kiinnostunut terveellisestä ravinnosta, en hirveästi nauti keittiössä puuhailemisesta vaan koen ruoanlaiton yleensä välttämättömänä pakkona. Ruoanlaiton olen opetellut vasta aikuisiällä ja osaan kyllä laittaa monia ruokia, mutta silti jossain vaiheessa huomaan ruoanlaiton lipsahtaneen siihen, että syömme viikosta toiseen niitä samaa viittä suosikkiruokaa, vaikka olisi muitankin vaihtoehtoja. Haasteensa ruoanlaittoon tuo myös se, että jokaisella perheenjäsenellä on omat lempiruokansa ja välillä on vaikeaa löytää kompromissia valmistettavasta ruoasta. Kätevintä on tietenkin valmistaa niitä ruokia, joista jokainen perheenjäsen edes jonkin verran pitää, vaikka se sitten kirvoittaisikin kommentin: "Taas tätä!".

Kauppareissulle teen aina ostoslistan mukaan, jotta en sortuisi niin helposti heräteostoksiin. Ruokaostoksistani yritän selvitä aina mahdollisimman halvalla ja lihaksi valitsen yleensä jauhelihaa. Silti joskus tulee ostettua liikaa ruokaa, joka valitettavasti joutuu roskiin tai koiran suuhun. Noista parempi vaihtoehto on tietenkin koiran suu, koska koirakin tarvitsee ruokaa, mutta kaikkia ruokia ei voi aina koirallekaan antaa.

Pyrin tekemään ruokamme itse enkä yleensä suosi eineksiä. Aina en kuitenkaan jaksa lähteä töiden jälkeen markettiin jonottamaan vaan poikkean kotimatkalla lähikaupassa, jonka valikoimat eivät ole lähellekään markettitasoa. Silloin tulee helpommin ostettua valmisruokaa ja säilykkeitä.

Jokin aika sitten oli netissä uutinen Mitä ruokia ja juomia Suomen jokaisesta kodista pitäisi löytyä. Uutisessa kerrottiin sisäministeriön ruokavarastosuosituksesta hätätilanteita varten. Joitain tuolla listalla olevia kuivatuotteita ja peruselintarvikkeita löytyy meiltäkin, vaikka en tilanpuutteen vuoksi suosikaan ruoan hamstraamista kaappeihin. Yleensä säilykkeistä ja kuivatuotteista on ollut sellaisina kuukausina hyötyä, kun laskuja on tullut paljon ja rahat eivät ole meinanneet enää riittää ruokaan ennen seuraavaa tilipäivää.

Olin yhdessä välissä pitkään työttömänä ja olen monesti miettinyt, missä voisin henkilökohtaisesti säästää saadakseni rahani riittämään. Ruokalasku on tietenkin yksi oleellinen asia, josta helposti löytyy nipistämisen varaa. Olen muutaman kerran lukenut artikkelin, jossa on kerrottu nelihenkisen perheen kuukauden ruokalaskuksi uskomattomat 400 euroa. Miten he sen tekevät? Suomessahan ei ole maailman halvinta ruokaa ja ruoan hinta tuntuu vain nousevan, vaikka palkat ja yhteiskunnalliset tuet eivät nousekaan samassa suhteessa.

Aionkin nyt haastaa itseni toukokuun alusta lähtien sekä pienentämään perheemme ruokalaskua suunnittelemalla tarkemmin ruokalistamme että valmistamalla monipuolisempia ruokia. Lupaan kertoa teille myöhemmin, kuinka olen onnistunut ja mielelläni kuulisin myös teidänkin onnistumisistanne ja kokeiluistanne.

Juhla-askarteluja

Vapun lähestyessä ajattelin vinkata muutamista helpoista juhla-askarteluista, jotka sopivat kaikkiin lastenjuhliin perinteisten ilmapallojen ja serpentiinien lisäksi, ja miksei myös aikuistenkin juhliin.

Aluksi esittelen viireistä tehdyn nauhan, jonka voi ripustaa esimerkiksi seinälle tai kattoon.

Kolmion muotoiset liput olen leikannut eri värisistä askartelukartongeista ja rei'ittänyt yläreunasta lankaa varten. Jokaisen viirin jälkeen olen pujottanut lankaan myös paksun pillin. Viirien väliin jäävää tilaa voi säädellä pillien pituudella. Viirien välistä voi yhtä hyvin jättää pillit pois, jolloin viirit asettuvat langalla vieri viereen. Tässä tapauksessa viirejä joutuu valmistamaan enemmän. Halutessaan viireihin voi kirjoittaa kirjaimia tai niitä voi koristella mielensä mukaan.

Toinen kaunis juhla-askartelu löytyi niin ikään Jane Bullin kirjasta Lasten parhaat juhlat. Näihin tähtiin tai kukkasiin tarvitset vain paperia ja sakset sekä kiinnittämiseen liimaa, teippiä tai nitojan.

Kuva Jane Bullin kirjasta Lasten parhaat juhlat

Paperi taitellaan kapeammasta reunastaan kauttaaltaan haitarimaisesti. Sen jälkeen haitari taitetaan kahtia ja yläkulmasta leikataan saksilla toinen puoli kulmista hieman kaartaen pois, jolloin reunoista saadaan kauniisti pyöreähköt. Tämän jälkeen taitoksen sisemmät reunat kiinnitetään toisiinsa ja tähteä lähdetään varovasti avaamaan ja muodostamaan ympyräksi. Kun paperi on saatu kokonaan avattua, kiinnitetään toisetkin reunat yhteen ja tähti on valmis. Kirjan ohjeissa tätä ei mainita, mutta jouduin kiinnittämään haitarin keskitaitoksetkin yhteen kaksipuoleisella teipinpalalla, jotta tähden keskustakin asettui kauniisti ja pysyi kiinni.

Kiinnitin tähdet serpentiininauhojen päihin ja ripustin lamppuihin ja ikkunan lähelle roikkumaan parin kolmen tähden ryhmiin niin, että tähdet roikkuivat hieman eri korkeuksissa toisiinsa nähden. Kauniit asetelmat saa myös keskenään erikokoisten tähtien ryhmistä. Erikokoisia tähtiä voi valmistaa erikokoisista papereista. Omien tähtieni valmistuksessa käytin läpikuultavaa paperia, jolloin valo siivilöityi kauniisti paperin läpi. Yhtä hyvin askartelussa voi käyttää myös yksiväristä paperia, jonka voi halutessaan koristella mieleisekseen.

Kolmanneksi juhla-askarteluksi valitsin kruunun. Valmiita säädettäviä paperikruunuja löysin viikolla Lidlistä ja sieltä löysin myös koristesetin kruunun koristelua varten. Kruunujahan ei tarvitse ostaa valmiina vaan ne voi yhtä hyvin leikata paperista, kuten olen itsekin aikaisemmin tehnyt. Nyt tuli ostettua poikkeuksellisesti valmiina.

Kruunuja oli pakkauksessa kolmea erilaista ja yhteensä 12 kappaletta eli neljä kutakin mallia. Kruunun koristelussa käytin vanhaa tuttua kuumaliimapistoolia, jolla sain näppärästi tekotimantit, paljetit ja kimallehileet hetkessä ja siististi paikoilleen. Muukin liima käy, mutta koristesetissä ollut liima oli aika heikkolaatuista eivätkä ainakaan tekotimantit pysyneet sillä kiinni. Kruununhan voi halutessaan koristella myös värittämällä eikä näitä käyttämiäni koristeita välttämättä edes tarvitse.

Kruunuja voi hyvin askarrella porukalla esimerkiksi lasten synttäreillä tai vaikkapa morsiamen polttareihin. Tämän kruunun askartelin lapselleni arkikäyttöön kunkkuleikkejä varten. Pitäähän arjessakin olla joskus pientä juhlaa.

Lahjavinkki äidille

Äitienpäivän lähestyessä ajattelin vielä jatkaa kirjoittamista lahja-aiheesta. Bongasin tämän suhteellisen helpon ja edullisen askarteluidean taannoin jostain toisesta blogista, mutta en nyt muista blogin nimeä. Ideana on valmistaa konvehtirasiaa "tuunaamalla" koristeellinen säilytysrasia. Tähän askarteluun tarvitset konvehtirasian tai jonkin muun säilytykseen sopivan esineen, kangasta tai paperia, pitävää liimaa, sakset, koristeita ja lukoksi esim. pienet palat tarranauhaa, satiininauhaa tai narua ja napin.

Valitsin ensimmäiseen säilytysrasia-askarteluuni pienehkön konvehtirasian.

Löysin kaapistani erilaisia kankaita ja valitsin askartelua varten paksua valkoista puuvillakangasta. Leikkasin kankaasta sopivan palan ja liimasin liimapistoolia käyttäen kankaan rasian päälle. Liimaa kannattaa levittää esim. liimapistoolin nokalla ohuemmaksi, jotta se ei pullistele ikävästi kankaan läpi vaan kankaan pinnasta tulisi tasaisempi.

Ompelin ompelukoneella ohuemmasta kankaasta rasian ympärille yltävän putken, jonka rypytin hopeanvärisillä renkailla muutamista kohdista ja liimasin kankaan paikoin kiinni rasiaan. Rypytyksessä voi käyttää vaihtoehtoisesti myös ompelulankaa ja rypytyksien päällä nappikoristeita tai rusetteja. Rasian kyljissä voi käyttää myös muita koristeita tai ne voi jättää kokonaan koristelematta. Kuviollinen kangas voi olla itsessään jo niin koristeellinen, ettei rasia oikeastaan tarvitse muita koristeita. Rasian yläreunaan liimasin ohutta pitsinauhaa koristeeksi. Kannen ulkoreunoihin liimasin vielä hopeanväristä putkea ja helmiä koristeeksi.

Lopuksi koristelin kannen liimaamalla siihen paperikukkia ja tekotimantteja. Kanteen voi vaihtoehtoisesti liimata myös paperisen kuvan tai valokuvan, varsinkin jos rasian päällystämisessä on käyttänyt kankaan sijasta paperia tai askartelukartonkia. Lukoksi laitan liimaamalla pienet palat tarranauhaa.

Ja mikä estää sujauttamasta rasian sisään karamelleja tai jonkin muun yllätyksen päivänsankaria varten. Rasiaa voi käyttää myös lahjarasiana, jonka voi myöhemmin ottaa muuhunkin käyttöön.

Rasia valmistuu suhteellisen nopeasti, jos kankaan (tai paperin) on mitannut ja leikannut huolella. Kannattaa etukäteen miettiä, miten rasian kulmista ja saumakohdista saa mahdollisimman siistit tai miten ne voi esim. koristeluilla peittää. Tein tällaisen rasian ensimmäistä kertaa ja minulla kului aikaa esivalmisteluineen noin pari tuntia. Liimausvaiheessa vaaditaan jonkin verran huolellisuutta, jotta kankaan pinnasta saa tasaisen eikä kangas lähde liimautumaan vinoon. Rasian koristelu onkin sitten se hauskin ja nautinnollisin puuha, jossa mielikuvituksen voi päästää valloilleen. Tällaisen rasian voi periaatteessa valmistaa kuka tahansa, mutta ainakin pienimmät lapset tarvinnevat aikuisen tai isomman sisaruksen apua.


Mukavia askarteluhetkiä!

Lahjoista parhain

Oletteko koskaan joutuneet miettimään lahjaa henkilölle, jolla on jo kaikkea? Tilanne on varmasti monelle tuttu. Varsinkin, jos lahjan saaja on jo vanhempi henkilö, joka on elämänsä varrella ehtinyt hankkia yhtä sun toista. Minä olen vuodesta toiseen siinä tilanteessa, kun ostan lahjoja vanhemmilleni. On vaikeaa keksiä joka vuosi jotain uutta. Siksipä lahjani ovat viime vuosina olleet yhä enenevässä määrin itse tehtyjä ja sellaisia, joita lahjan saajat eivät ehkä itse tulisi tehneeksi.


Täytin muutama viikko sitten pyöreitä. Mieheni kyseli minulta lahjatoiveita jo hyvissä ajoin. Minun oli hyvin vaikeaa keksiä lahjatoivetta, koska koen, että minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen. Päinvastoin olen viime aikoina yrittänyt hankkiutua eroon tavarapaljoudesta. Yhtäkkiä muistin pyytäneeni häneltä pitkään pihapiiriimme linnunpönttöjä. Kerroin sitten haluavani linnunpönttöjä synttärilahjaksi. Voitte uskoa, että mieheni katse oli epäuskoinen. Linnunpönttöjä kymmenvuotislahjaksi! Toiveeni kuulosti varmasti eriskummalliselta eikä ollut mitenkään tyypillinen lahjatoive ainakaan naisen suusta. Syntymäpäiväni lähestyessä mieheni kyseli minulta vielä muutamaan kertaan lahjatoivetta. Vastaukseni oli joka kerta sama. Lopulta mieheni oli uskottava, että todella halusin ne linnunpöntöt eikä se ollut vain ohimenevä päähänpisto. Syntymäpäivänäni sitten sain ne haluamani linnunpöntöt ja muutaman päivän päästä siitä mieheni ripusti ne kotipihamme puihin. Eikä kaappeihini kertynyt lisää tavaraa.

Nyt katselen linnunpönttöjäni päivittäin ja odotan, että niihin muuttaisi asukkaat. Olen lahjastani suunnattoman iloinen ja erittäin tyytyväinen. Olen onnellinen siitä, että mieheni uskalsi ostaa minulle näin epätavallisen lahjan. Minusta on ihanaa ajatella, etten ole ainoa joka ilahtuu linnunpöntöistä. Yhtä hyvin olisin ilahtunut esimerkiksi yhteisestä lounaasta perheen kanssa tai yhteisestä erityisestä hetkestä perheeni kanssa. Lahjan ei aina tarvitse olla aineellinen tai kallis. Lahjaksi voi antaa myös omaa aikaa, elämyksellisen hetken tai luvata jonkin palveluksen. Ystävien kanssa yhdessä toteutettuna lahja ei ole kenellekään ylivoimainen tai liian kallis.

Mitä jokaisen naisen pitäisi...

Meidät kutsuttiin taannoin keväthäihin. Asujen valitseminen tuotti päänvaivaa, sillä kutsussa kerrottiin, että vieraat voisivat pukeutua oman tyylinsä mukaisesti ja iloisiin väreihin. Pukeutumisesta keskusteltiinkin muiden kutsuttujen kanssa ja pähkäiltiin omankin väen kanssa. Varmaan ajattelimme asiaa liian korkealentoisesti, sillä loppujen lopuksi päädyimme muiden esimerkistä aivan tavallisiin juhla-asuihin.


Juhla-asujen hankkiminen olikin sitten ihan toinen juttu. Vaatekaapeista löytämämme asut olivat armotta käyneet liian pieniksi, joten oli aika hankkia uudet. Ajoimme kaupungista toiseen parempien valikoimien äärelle. Miehelle ostettiin uusi kauluspaita ja siihen sopiva kravatti. Ostimme tarkoituksella muuta kuin perinteisen valkoisen paidan ja mustan kravatin. Itsellenikin löysin uskomattoman helposti juhlamekon. Tiesin suunnilleen, mitä olin hakemassa. Hyvien myyjien ansiosta asustani tuli täydellinen kokonaisuus. Lapsen juhla-asu on vielä osittain hankkimatta, mutta luotan siihen, että hänelle löytyy varmasti jotain sopivaa myöhemminkin. Tai jos ei ihan sopivaa, niin hieman ompelukonetta käyttämällä epäsopivastakin saadaan sopiva.

Kevättä rinnassa

Maa on vielä jäässä täällä Pohjois-Suomessa. Ulkolämpötila kipuaa kuitenkin +15 asteeseen. On lämmintä eikä tuule. Talvitakin voi vaihtaa kevyempään, ainakin tänään. Vaikka on jo hyvinkin keväistä, ulkona on vielä suhteellisen ankean näköistä.

Kasvimaa talven jäljiltä

Nyt on hyvä aika haravoida pihaa ja tehdä pihasuunnitelmia. Viimeistään nyt kannattaisi kylvää siemenet purkkeihin. Olen käyttänyt esikasvatuspurkkeina maitopurkeista leikattuja pohjia. Niitä voi käyttää uudelleenkin. Myös sanomalehdistä ja paperirullien hylsyistä voi kätevästi taitella kertakäyttöisiä potteja. Miksi turhaan ostaa purkkeja ainakaan esikasvatusta varten.


Omia pihasuunnitelmia olen tehnyt pitkin talvea. Pihallemme pitäisi levittää multaa ja mansikkapenkit kaipaavat uudistamista. Mansikkapenkkien huonokuntoisuuden vuoksi mansikkasato on jäänyt jo parina kesänä pienemmäksi kuin parhaimpina satovuosina. Koska mansikan rönsyjä on vuosien saatossa syntynyt runsaasti, olen luvannut lahjoittaa niitä tutuillemme.

Mansikkamaa odottaa uudstamista